Paavalin ensimäinen kirje korinttolaisille
1. Niin minä tullessani tykönne, veljet, en tullut puheen tai viisauden loistolla teille Jumalan todistusta julistamaan.
2. Sillä olin päättänyt teidän keskellänne olla tuntematta mitään muuta kuin Jeesuksen Kristuksen ja Hänet ristiin naulittuna.
3. Olin tykönänne heikkona ja pelon ja suuren vavistuksen vallassa
4. eikä puheeni ja saarnani ollut kiehtovia viisauden sanoja, vaan Hengen ja voiman osoittamista,
5. jottei uskonne olisi ihmisten viisauden, vaan Jumalan voiman varassa.
6. Kuitenkin puhumme viisautta täydellisten seurassa, mutta emme tämän mailmanajan viisautta emmekä tämän mailmanajan hallitsijain, jotka katoavat,
7. vaan puhumme salaisuuteen kätkettyä Jumalan viisautta, jonka Jumala ennalta määräsi ennen mailmanaikoja kirkkaudeksemme
8. ja jota ei kukaan tämän mailmanajan hallitsijoista ole tuntenut - sillä jos olisivat tunteneet, eivät olisi kirkkauden Herraa naulinneet ristiin -
9. vaan niin kuin on kirjoitettu: "Mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut eikä ihmisen sydämeen tullut, mutta minkä Jumala on valmistanut niille, jotka Häntä rakastavat",
10. sillä meille Jumala on sen ilmoittanut Henkensä kautta. Henki näet tutkii kaikki, Jumalan syvyydetkin./
11. Sillä kuka ihmisistä tietää ihmisen asiat paitsi ihmisen henki, joka on hänessä. Samoin ei myöskään kukaan tiedä Jumalan asioita paitsi Jumalan Henki.
12. Mutta me emme saaneet mailman henkeä, vaan sen Hengen, joka on Jumalasta, tunteaksemme, mitä Jumala on meille lahjoittanut,
13. josta myös puhumme, emme ihmisviisauden opettamin sanoin, vaan Hengen opettamin, arvostellen hengelliset hengellisillä.
14. Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on, sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se arvostellaan hengellisesti.
15. Sitävastoin hengellinen ihminen kyllä arvostelee kaikkea, mutta häntä ei kukaan voi arvostella.
16. Sillä "kuka on tuntenut Herran mielen, niin että neuvoo Häntä?" Mutta meillä on Kristuksen mieli.