Paavalin ensimäinen kirje korinttolaisille

1. Pitäköön siis ihminen meitä Kristuksen palvelijoina ja Jumalan salaisuuksien huoneenhaltijoina. 2. Mutta sitä nyt huoneenhaltijoilta ennen muuta vaaditaan, että kukin havaitaan uskolliseksi. 3. Mutta minusta on vähäisin asia, että te minut tuomitsette tai jokin inhimillinen tuomion päivä. 4. Enpä itsekään tuomitse itseäni, sillä en ole tietoinen mistään itseäni vastaan, mutta en siinä ole vanhurskautettu, vaan tuomarini on Herra. 5. Älkää siis tuomitko mitään ennen aikaa, ennen kuin Herra tulee, joka tuo valoon pimeän kätköt ja saattaa ilmi sydänten aivoitukset, ja silloin kullekin tulee kiitos Jumalalta. 6. Mutta tämän olen, veljet, sovittanut itseeni ja Apolloon teidän tähtenne, jotta meistä oppisitte olemaan ajattelematta enempää kuin on kirjoitettu, ettette pöyhkeilisi yksi yhden puolesta toista vastaan. 7. Sillä kuka asettaa sinut etusijalle? Mitä sinulla on, jota et ole saanut? Mutta jos sinäkin olet saanut, miksi kerskaat ikään kuin et olisi saanut? 8. Olette muka jo ravitut, olette jo rikastuneet, olette ilman meitä hallinneet. Jospa olettekin hallinneet, jotta mekin hallitsisimme kanssanne. 9. Minusta näet näyttää, että Jumala on asettanut meidät apostolit viimeisiksi, ikään kuin kuolemaan tuomituiksi, sillä meistä on tullut mailmalle näytelmä, sekä enkeleille että ihmisille. {"Kuolemaan tuomitut." Tässä on ajateltu roomalaista taisteluareenaa, jossa tuomitut rikolliset saivat katsomon nähden taistella villieläimiä vastaan. Paavali vertaa mailmaa areenaan, ja katselijoina ovat ihmiset ja enkelit.} 10. Me olemme tyhmiä Kristuksen tähden, mutta te viisaita Kristuksessa; me heikkoja, mutta te väkeviä; te kunnioitettuja, mutta me halveksittuja. 11. Tähän hetkeen asti olemme sekä nälissämme että janoissamme, olemme alasti ja piestävinä, kuljemme kotia vailla 12. ja näemme vaivaa omin käsin työtä tehden. Herjattuina siunaamme, vainottuina olemme kärsivällisiä, häväistyinä puhumme leppeästi. 13. Meistä on tullut ikään kuin mailman hylky, kaikkien tunkio, tähän asti. 14. En kirjoita tätä teitä häväistäkseni, vaan neuvon kuin rakkaita lapsiani. 15. Sillä vaikka teillä olisi kymmenen tuhatta kasvattajaa Kristuksessa, ei kuitenkaan monta isää, sillä minä teidät synnytin evankelion kautta Kristuksessa Jeesuksessa. {Kasvattaja, kreik. paidagoogos, sanatarkasti "lasten ohjaaja, ajaja". Kreikkalaisilla rikkailla oli tämänniminen orja, jonka tehtävänä oli seurata isännän poikia ja opettaa heitä. Paavali tarkoittaa hengellisiä johtajia, joita Korintossa oli. Johtajat jatkoivat Paavalin aloittamaa työtä.} 16. Kehoitan siis teitä: olkaa minun seuraajiani. 17. Juuri sen tähden lähetin teille Timoteuksen, joka on rakas ja uskollinen poikani Herrassa. Hän muistuttaa teitä vaelluksestani Kristuksessa Jeesuksessa, niin kuin kaikkialla joka seurakunnassa opetan. Ap. t. 16:1{Timoteus, ks. Apt. 16:1.} 18. Muutamat ovat paisuneet ikään kuin en tulisikaan luoksenne. 19. Mutta tulen pian tykönne, jos Herra tahtoo, ja otan selvän, en noitten paisuneitten sanoista, vaan voimasta. 20. Sillä Jumalan valtakunta ei ole sanoissa, vaan voimassa. 21. Mitä tahdotte? Tulenko luoksenne vitsa mukanani vai rakkaudessa ja sävyisässä hengessä?



Kirjaudu
Rekisteröidy