Paavalin toinen kirje korinttolaisille
1. Koska meillä siis on nämä lupaukset, rakkaani, niin puhdistautukaamme kaikesta lihan ja hengen saastutuksesta, saattaen pyhityksen päätökseen Jumalan pelossa.
2. Antakaa meille tilaa sydämessänne; emme ole tehneet kellekään väärin; emme ole kellekään olleet turmioksi; emme ole kellekään vahinkoa tuottaneet.
3. En sano tätä tuomioksi, sillä olen ennen sanonut, että olette sydämissämme, yhtenä kuollaksemme ja yhtenä elääksemme.
4. Paljo minulla on uskallusta teihin, paljo minulla kerskaamista teistä. Olen täynnä lohtua, minulla on ylenpalttinen ilo kaikessa vaivassamme.
5. Sillä ei Makedoniaan tultuammekaan lihallamme ollut mitään lepoa, vaan olimme kaikessa ahtaalla; ulkoa taisteluja, sisältä pelkoja.
6. Mutta Jumala, joka masentuneita rohkaisee, rohkaisi meitä Tituksen tulolla,
7. eikä ainoasti tulollaan, vaan myös sillä rohkaisulla, jolla häntä oli rohkaistu kauttanne, sillä kertoi meille ikävöimisestänne, valittelustanne ja innostanne hyväkseni, niin että iloitsin vielä enemmän.
8. Sillä vaikka murehdutinkin teitä kirjeellä, en valita, ja jos valitan - näen, että tuo kirje murehutti teitä, vaikka vain vähän aikaa -
9. nyt iloitsen, en siitä, että tulitte murheellisiksi, vaan että olitte murheelliset kääntymiseksi; murehditte näet Jumalan mielen mukaan, jottette missään joutuisi meistä vahinkoon.
10. Sillä Jumalan mukainen murhe saa aikaan kääntymyksen, autuudeksi, jota ei tarvitse katua; mutta mailman murhe tuottaa kuoleman.
11. Sillä katso, kuinka suurta intoa juuri tuo Jumalan mukainen murehtiminen on saanut teissä aikaan, mitä puolustusta, mitä paheksumista, mitä pelkoa, mitä ikävöimistä, mitä kiivautta, mitä rankaisemista! Olette kaikessa osoittaneet olevanne puhtaat tässä asiassa.
12. Vaikka siis kirjoitinkin teille, en kirjoittanut vääryyttä tehneen vuoksi enkä vääryyttä kärsineen vuoksi, vaan sen vuoksi, että intonne hyväksemme kävisi teille ilmeiseksi Jumalan edessä.
13. Sen vuoksi olemme rohkaistut. Mutta rohkaisumme ohessa on meitä vielä paljoa enemmän ilahuttanut Tituksen ilo, sillä henkensä on saanut virvoitusta teiltä kaikilta.
14. Sillä jos olen hänelle jotakin puolestanne kerskannut, en ole joutunut häpeään, vaan niin kuin olemme kaiken teille totuudessa puhuneet, niin on myös kerskauksemme Titukselle osoittaunut oikeaksi.
15. Hänen sisimpänsä heltyy vielä enemmän teitä kohtaan, kun muistelee kaikkien teidän kuuliaisuuttanne, kuinka pelolla ja vavistuksella otitte hänet vastaan.
16. Iloitsen, että kaikessa olen teistä turvallisella mielellä.