Evankelio Luukaalta
1. Kaikki veronkantajat ja syntiset tulivat Hänen luoksensa kuulemaan Häntä.
2. Mutta fariseukset ja kirjanoppineet nurisivat ja sanoivat: "Tämä ottaa vastaan syntisiä ja syö heidän kanssaan."
3. Niin puhui heille tämän vertauksen sanoen:
4. "Kuka teistä on ihminen, jolla on sata lammasta, ja kun yksi niistä katoaa, ei jätä niitä yhdeksääkymmentä yhdeksää erämaahan ja mene etsimään kadonnutta, kunnes sen löytää?
5. Löydettyään panee iloiten hartioillensa.
6. Kotiin tultuaan kutsuu kokoon ystävät ja naapurit sanoen heille: 'Iloitkaa kanssani, sillä löysin lampaani, joka oli kadonnut.'
7. Sanon teille: samoin on ilo taivaassa suurempi yhdestä syntisestä, joka kääntyy, kuin yhdeksästäkymmenestä yhdeksästä vanhurskaasta, jotka eivät tarvitse kääntymystä.
8. Tai jos jollakin naisella on kymmenen hopearahaa ja häneltä katoaa yksi hopearaha, eikö hän sytytä lamppua ja lakaise huonetta ja etsi tarkasti, kunnes löytää?
9. Löydettyään kutsuu ystävättäret ja naapurit sanoen: 'Iloitkaa kanssani, sillä löysin hopearahan, joka oli minulta kadonnut.'
10. Niin, sanon teille, on ilo Jumalan enkeleillä yhdestä syntisestä, joka kääntyy."
11. Sanoi myös: "Eräällä miehellä oli kaksi poikaa.
12. Nuorempi heistä sanoi isälle: 'Isä, anna minulle se osa tavaroista, joka minulle kuuluu.' Niin jakoi heille omaisuuden.
13. Jonkin päivän kuluttua nuorempi poika kokosi kaiken ja matkusti pois kaukaiseen maahan ja hävitti siellä tavaransa eläen irstaasti.
14. Kun oli kaiken tuhlannut, tuli siihen maahan kova nälkä, ja hän alkoi kärsiä puutetta.
15. Niin meni ja liittäytyi erääseen sen maan kansalaiseen, ja tämä lähetti hänet tiluksilleen kaitsemaan sikoja.
16. Halusi täyttää vatsansa niillä palkohedelmillä, joita siat söivät, mutta kukaan ei antanut hänelle.
17. Meni itseensä sanoen: 'Kuinka monella isäni palkkalaisella on yltäkyllin leipää, mutta minä kuolen täällä nälkään!
18. Minä nousen ja käyn isäni tykö ja sanon hänelle: Isä, olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi.
19. En enää ansaitse, että minua pojaksesi kutsutaan. Tee minut yhdeksi palkkalaisistasi.'
20. Nousi ja meni isänsä tykö. Mutta kun vielä oli kaukana, näki isänsä hänet ja armahti häntä ja juosten heittäysi hänen kaulaansa ja suuteli häntä kiihkeästi.
21. Mutta poika sanoi hänelle: 'Isä, olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi enkä enää ansaitse, että minua pojaksesi kutsutaan.'
22. Silloin isä sanoi palvelijoilleen: 'Tuokaa pian parhaat vaatteet ja pukekaa hänet ja pankaa käteensä sormus ja kengät jalkaan.
23. Noutakaa myös syötetty vasikka ja teurastakaa. Niin syökäämme ja pitäkäämme iloa.
24. Sillä tämä poikani oli kuollut ja virkosi eloon. Oli kadonnut ja on löytynyt.' Niin alkoivat pitää iloa.
25. Hänen vanhempi poikansa oli pellolla, ja kun tullessaan lähestyi kotia, kuuli soiton ja karkelon.
26. Kutsuttuaan luokseen yhden palvelijoista kysyi, mitä se oli.
27. Tämä sanoi hänelle: 'Veljesi on tullut, ja isäsi on teurastanut syötetyn vasikan, kun sai hänet terveenä takaisin.'
28. Niin vihastui eikä tahtonut mennä sisälle. Isänsä meni siis ulos ja puhutteli häntä leppeästi.
29. Mutta vastasi ja sanoi isälle: 'Katso, niin monta ajastaikaa olen palvellut sinua enkä milloinkaan ole käskyäsi laiminlyönyt, mutta minulle et koskaan ole antanut vohlaa pitääkseni iloa ystävieni kanssa.
30. Mutta kun tämä poikasi tuli, joka on tuhlannut omaisuutesi porttojen kanssa, sinä teurastit hänelle syötetyn vasikan.'
31. Niin sanoi hänelle: 'Poika, olet aina luonani ja kaikki omani on sinun.
32. Mutta nyt piti iloita ja riemuita, sillä tämä veljesi oli kuollut ja virkosi eloon; oli kadonnut ja on löytynyt.'"