Evankelio Luukaalta
1. Tapahtui sapattina, että Hän kulki viljavainioitten halki ja opetuslapsensa katkoivat tähkiä ja söivät käsissä hiertäen.
2. Silloin muutamat fariseukset sanoivat heille: "Miksi teette, mitä ei ole lupa tehdä sapattina?"
3. Jeesus vastasi heille ja sanoi: "Ettekö ole lukeneet, mitä Daavid teki, kun oli nälissään, hän ja seuralaisensa,
4. kuinka meni Jumalan huoneeseen, otti ja söi näkyleivät - joita muitten ei ole lupa syödä kuin ainoasti pappien - ja antoi seuralaisilleenkin?"
5. Sitten sanoi heille: "Ihmisen Poika on myös sapatin Herra."
6. Toisena sapattina meni kokoushuoneeseen ja opetti. Siellä oli mies, jonka oikea käsi oli kuivettunut.
7. Kirjanoppineet ja fariseukset pitivät Häntä silmällä, parantaisiko sapattina, jotta keksisivät syytöksen Häntä vastaan.
8. Mutta tiesi heidän ajatuksensa ja sanoi miehelle, jolla oli kuivettunut käsi: "Nouse ja astu keskelle." Nousi ja astui.
9. Niin Jeesus sanoi heille: "Kysyn teiltä: mikä on lavallista sapattina, tehdä hyvää vai tehdä pahaa, pelastaa elämä vai hukuttaa?"
10. Katsellen ympärilleen heihin kaikkiin sanoi hänelle: "Ojenna kätesi." Teki niin ja kätensä tuli jälleen terveeksi.
11. Mutta vimmastuivat mielettömästi ja puhuivat keskenään, mitä tekisivät Jeesukselle.
12. Niin tapahtui niinä päivinä, että lähti vuorelle rukoilemaan ja oli koko yön Jumalan rukouksissa.
13. Päivän tultua kutsui tykönsä opetuslapsensa ja valitsi heistä kaksitoista, jotka myös nimitti apostoleiksi:
14. Simeonin, jolle antoi myös nimen Pietari, ja Anteron, hänen veljensä, Jaakon ja Johanneksen, Vilpun ja Bartolomeuksen,
15. Matteuksen ja Tuomaan, Alfeuksen Jaakon ja Simeonin, jota kutsuttiin Kiivailijaksi,
16. Jaakon Juudan ja Juudas Iskariotin, josta tuli kavaltaja.
17. Astuttuaan alas heidän kanssaan seisoi laakealla paikalla, samoin joukko opetuslapsiaan ja suuri kansan paljous kaikesta Juudeasta ja Jerusalemista ja Tyyron ja Siidonin rantamaasta. Nämä tulivat kuuntelemaan Häntä ja parantuakseen sairauksistaan,
18. samoin saastaisten henkien vaivaamat, ja paranivat.
19. Kaikki kansa pyrki koskettamaan Häntä, sillä voima lähti Hänestä ja paransi kaikki.
20. Mutta Jeesus nosti silmänsä opetuslastensa puoleen ja sanoi: "Onnellisia köyhät, sillä teidän on Jumalan valtakunta.
21. Onnellisia nyt isoavaiset, sillä teidät ravitaan. Onnellisia nyt itkeväiset, sillä tulette nauramaan.
22. Onnellisia olette, kun ihmiset vihaavat teitä ja kun erottavat teidät ja herjaavat ja heittävät ulos nimenne niin kuin pahan - Ihmisen Pojan tähden.
23. Ilahtukaa sinä päivänä ja hyppikää riemusta, sillä katso, palkkanne suuri taivaassa. Niin tekivät isänsä profeetoille.
24. Mutta voi teitä rikkaat, sillä olette saaneet lohtunne.
25. Voi teitä, jotka olette ravitut, sillä tulette isoamaan. Voi teitä, jotka nyt nauratte, sillä tulette murehtimaan ja itkemään.
26. Voi teitä, kun kaikki ihmiset puhuvat teistä kauniisti, sillä niin tekivät isänsä väärille profeetoille.
27. Teille taas, jotka kuulette, sanon: Rakastakaa vihollisianne. Tehkää hyvää teitä vihaaville.
28. Siunatkaa teitä kiroavia, rukoilkaa teitä parjaavien puolesta.
29. Sille, joka sinua lyö poskelle, tarjoa myös toinen, ja siltä, joka ottaa sinulta vaipan, älä kiellä ihokastasikaan.
30. Anna jokaiselle sinulta anovalle äläkä tiukkaa ottavalta takaisin omaasi.
31. Niin kuin tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää tekin samoin heille.
32. Jos rakastatte teitä rakastavia, mikä kiitos se teille on? Myös syntiset rakastavat heitä rakastavia.
33. Jos teette hyvää hyväntekijöillenne, mikä kiitos se teille on? Sillä syntisetkin tekevät samoin.
34. Jos lainaatte niille, joilta toivotte saavanne takaisin, mikä kiitos se teille on? Syntisetkin lainaavat syntisille, jotta saisivat tasan takaisin.
35. Vaan rakastakaa vihollisianne ja tehkää hyvää ja lainatkaa toivomatta mitään takaisin. Niin palkkanne on suuri ja tulette Korkeimman pojiksi, joka on hyvä kiittämättömille ja pahoille.
36. Olkaa siis armahtavaisia niin kuin Isännekin on armahtavainen.
37. Älkää oikeuteen haastako, niin ei teitä oikeuteen haasteta. Älkää tuomitko, niin ei teitä tuomita. Antakaa anteeksi, niin saatte anteeksi.
38. Antakaa, niin teille annetaan. Hyvä mitta, sullottu, ravistettu ja kukkurainen annetaan helmaanne. Millä mitalla siis mittaatte, sillä mitataan teille takaisin."
39. Puhui heille myös vertauksen: "Ei kai sokea voi sokeaa taluttaa? Eivätkö molemmat putoa kuoppaan?
40. Opetuslapsi ei ole opettajansa yläpuolella, mutta valmistuttuaan jokainen on niin kuin opettajansa.
41. Kuinka näet rikan, joka on veljesi silmässä, etkä huomaa malkaa, joka on omassa silmässäsi?
42. Kuinka saatat sanoa veljelles: Veli, annas, otan pois rikan, joka silmässäsi', etkä itse näe malkaa omassa silmässäsi? Ulkokullattu, heitä ensin pois malka omasta silmästäsi ja sitten näet selvästi ottaa pois rikan veljesi silmästä.
43. Sillä ei ole hyvää puuta, joka tekee huonon hedelmän, eikä huonoa puuta, joka tekee hyvän hedelmän.
44. Jokainen puu tunnetaan omasta hedelmästään, sillä ei orjantappuroista koota viikunoita eikä orjanruusupensaasta korjata viinirypäleitä.
45. Hyvä ihminen tuo sydämensä hyvästä aarrekammiosta esiin hyvää, ja paha ihminen sydämensä pahasta esiin pahaa, sillä sydämen kyllyydestä suunsa puhuu.
46. Miksi kutsutte Minua: 'Herra, Herra' ettekä tee, mitä sanon?
47. Jokainen, joka tulee tyköni ja kuulee sanani ja tekee ne - Minä osoitan teille, kenen kaltainen on.
48. On taloa rakentavan miehen kaltainen, joka kaivoi ja kaivoi syvään ja laski perustuksen kalliolle. Kun sitten tulva tuli, virta syöksähti sitä taloa vastaan, mutta ei voinut sitä horjuttaa, sillä se oli hyvin rakennettu.
49. Mutta joka kuulee eikä tee, on miehen kaltainen, joka ilman perustusta rakensi talon maan päälle. Virta syöksähti sitä vastaan, ja heti se sortui, ja sen talon kukistuminen oli suuri."