Evankelio Markukselta
1. Hän lähti sieltä ja meni kotikaupunkiinsa, ja opetuslapsensa seurasivat Häntä.
2. Sapatin tultua alkoi opettaa kokoushuoneessa. Ja monet kuulijat hämmästyivät sanoen: "Mistä tällä on tämä? Ja mikä on se viisaus, joka on Hänelle annettu, että niin suuret ihmeet tapahtuvat kättensä kautta?
3. Eikö tämä ole se rakentaja, Marian poika, ja Jaakon ja Jooseen ja Juudan ja Simeonin veli? Eivätkö Hänen sisarensa ole täällä luonamme?" Niin loukkaantuivat Häneen.
4. Mutta Jeesus sanoi heille: "Profeetta ei ole halveksittu paitsi kotikaupungissaan ja sukulaistensa kesken ja kotonaan."
5. Eikä Hän voinut tehdä siellä yhtään voimatekoa, paitsi että paransi muutamia sairaita panemalla kätensä heidän päälleen.
6. Ihmetteli heidän epäuskoaan. Vaelsi ympärillä olevissa kylissä opettaen.
7. Kutsuu ne kaksitoista ja alkoi lähettää heitä kaksittain ja antoi heille vallan saastaisia henkiä vastaan
8. ja kielsi heitä ottamasta matkaan mitään paitsi ainoasti sauvan; ei laukkua, ei leipää, ei rahaa vyöhön,
9. vaan paula-anturat jalassa. "Mutta älkää pukeko yllenne kahta ihokasta."
10. Sanoi heille: "Missä ikinä tulette taloon, majailkaa siinä, kunnes lähdette sieltä.
11. Ja mikä paikka ei ota teitä vastaan eikä kuuntele teitä, sieltä menkää pois ja puistakaa tomu jalkojenne alta todistukseksi heille."
12. Niin lähtivät ja saarnasivat, että oli käännyttävä.
13. Ajoivat ulos monta riivaajaa ja voitelivat monta sairasta öljyllä ja paransivat.
14. Niin kuningas Herodes kuuli - sillä Hänen nimensä oli tunnettu. Sanoivat: "Johannes Kastaja on noussut kuolleista, ja sen tähden nämä voimat vaikuttavat Hänessä."
15. Toiset sanoivat: "Hän on Elia." Toiset sanoivat: "Hän on profeetta niin kuin yksi profeetoista."
16. Mutta kuultuaan Herodes sanoi: "Hän on Johannes, jonka mestautin, hän on noussut kuolleista."
17. Sillä Herodes oli itse lähettänyt ottamaan kiinni Johanneksen ja oli kahlehtinut hänet vankilaan veljensä Filippuksen vaimon Herodiaan tähden, sillä oli nainut hänet.
18. Johannes sanoi näet Herodeelle: "Sinun ei ole lupa pitää veljesi vaimoa."
19. Ja Herodias piti vihaa häntä vastaan ja tahtoi tappaa hänet, mutta ei voinut.
20. Sillä Herodes pelkäsi Johannesta, koska tiesi hänet vanhurskaaksi ja pyhäksi mieheksi, ja suojeli häntä ja kuunnellessaan häntä oli suuresti ymmällä, ja kuunteli häntä mielellään.
21. Niin tuli sovelias päivä, kun Herodes syntymäpäivänään piti pitoja ylimyksilleen ja sotapäälliköille ja Galilean ensimäisille.
22. Mainitun Herodiaan tytär tuli sisälle ja tanssi, ja se miellytti Herodesta ja hänen pöytävieraitaan. Niin kuningas sanoi tytölle: "Ano minulta, mitä ikinä haluat, niin annan sinulle."
23. Vannoi hänelle: "Mitä ikinä minulta anot, sen annan sinulle aina puoleen valtakuntaani asti."
24. Mentyään ulos tyttö sanoi äidillensä: "Mitä anon?" Vastasi: "Johannes Kastajan päätä."
25. Mentyään heti kiiruusti sisälle kuninkaan luo pyysi sanoen: "Haluan, että nyt heti annat minulle lautasella Johannes Kastajan pään."
26. Kuningas tuli hyvin murheelliseksi. Valan ja pöytävieraitten vuoksi ei tahtonut torjua häntä.
27. Lähettäen heti henkivartijan kuningas käski noutaa hänen päänsä.
28. Mentyään tämä löi häneltä pään poikki vankilassa ja toi hänen päänsä lautasella ja antoi sen tytölle, ja tyttö antoi sen äidillensä.
29. Kuultuaan sen hänen opetuslapsensa tulivat ja ottivat hänen ruumiinsa ja panivat sen hautaan.
30. Ja apostolit kokoontuivat Jeesuksen luo ja kertoivat Hänelle kaiken, mitä olivat tehneet ja mitä olivat opettaneet.
31. Sanoo heille: "Tulkaa yksinäisyyteen autioon paikkaan ja levätkää vähän." Sillä tulijoita ja menijöitä oli paljo eikä heillä ollut aikaa syödäkään.
32. Niin menivät venheellä autioon paikkaan yksinäisyyteen.
33. Kansa näki heidän lähtevän, ja monet saivat tietää ja juoksivat sinne maitse kaikista kaupungeista ja saapuivat ennen heitä ja kokoontuivat Hänen luoksensa.
34. Poistuessaan venheestä Jeesus näki paljo kansaa ja Hänen kävi heitä sääli, koska olivat niin kuin lampaat ilman paimenta, ja Hän alkoi opettaa heille moninaisia.
35. Kun jo oli kulunut pitkä aika, Hänen opetuslapsensa tulivat Hänen luokseen ja sanoivat: "Paikka on autio, ja aika on jo myöhäinen.
36. Laske heidät luotasi, jotta menisivät ympärillä oleviin maataloihin ja kyliin ostamaan itselleen syötävää."
37. Mutta vastasi ja sanoi heille: "Antakaa te heille syötävää." Niin sanoivat Hänelle: "Lähdemmekö ostamaan leipiä kahdellasadalla denarilla antaaksemme heille syötävää?"
38. Sanoo heille: "Montako leipää teillä on? Menkää ja katsokaa." Saatuaan tietää sanovat: "Viisi, ja kaksi kalaa."
39. Käski heidän asettaa kaikki aterioimaan ruokakunnittain vihantaan ruohikkoon.
40. Laskeusivat aterioimaan ryhmä ryhmän viereen, toisiin sata, toisiin viisikymmentä.
41. Otettuaan ne viisi leipää ja kaksi kalaa, katsoi ylös taivaaseen, kiitti ja mursi leivät ja antoi opetuslapsilleen heidän eteensä pantaviksi, ja ne kaksi kalaa jakoi kaikille.
42. Kaikki söivät ja tulivat ravituiksi.
43. Kokosivat palasia kaksitoista täyttä vakallista ja tähteet kaloista.
44. Niitä, jotka olivat syöneet leipiä, oli viisituhatta miestä.
45. Niin vaati heti opetuslapsiaan astumaan venheeseen ja menemään edellä toiselle puolelle Beetsaidaan, kunnes lähettäisi kansan luotansa.
46. Hyvästeltyään heidät meni vuorelle rukoilemaan.
47. Illan tullen venhe oli keskellä järveä ja Hän yksin maalla.
48. Näki heidän soutaessaan olevan ahtaalla, sillä tuuli oli heille vastainen. Tulee noin neljännellä yövartiolla heitä kohti kävellen järven päällä ja aikoi kulkea heidän ohitseen.
49. Mutta nähdessään Hänen kävelevän järven päällä luulivat aaveeksi ja huusivat,
50. sillä kaikki näkivät Hänet ja pelästyivät. Mutta heti puhutteli heitä ja sanoo heille: "Olkaa turvallisella mielellä. Minä olen. Älkää pelätkö."
51. Astui venheeseen heidän luoksensa, ja tuuli asettui. Mutta hämmästyivät ylen suuresti sisimmässään ja ihmettelivät.
52. Sillä eivät ymmärtäneet leivistäkään, koska sydämensä oli turtunut.
53. Kuljettuaan yli tulivat Kinneretin maahan ja laskivat maihin.
54. Heidän noustessaan venheestä tunsivat Hänet heti
55. ja juosten kiersivät koko sen ympäristön ja alkoivat vuoteilla kantaa sairaita sinne, missä kuulivat Hänen olevan.
56. Missä ikinä meni kyliin tai kaupunkeihin tai maatiloihin, asettivat sairaat aukeille paikoille ja pyysivät Häneltä, että saisivat koskettaa edes Hänen vaippansa tupsua, ja ketkä vain Häneen koskettivat, paranivat.