1.I. Kiitosvirsi seurakunnan istuttamisesta. II. Rukous sen holhomisesta. III. Jumalan lohdullinen vastaus rukouksen kuulemisesta. I. Siihen aikaan pitää Juudan maassa tämä veisu veisattaman: meillä on vahva kaupunki*, hän pani autuuden muuriksi ja varjelukseksi+. Ps. 87:1; San. l. 18:10; Matt. 16:18; Eph. 5:23{* Ps. 87:1. San. l. 18:10. Matt. 16:18. + Eph. 5:23.}2. Avatkaat portit, vanhurskaan kansan, joka uskossa pysyy, käydä sisälle.3. Sinä pidät aina rauhan*, vahvan lupaukses jälkeen; sillä sinuun turvataan. Rom. 5:1{* Rom. 5:1.}4. Sentähden luottakaat Herraan ijankaikkisesti; sillä Herra, Herra on kallio* ijankaikkisesti. 5 Mos. 32:4; Ps. 18:2-3{* 5 Mos. 32:4. Ps. 18:2, 3.}5. Ja hän notkistaa alas ne, jotka korkialla asuvat, hän alentaa korotetun kaupungin; hän sysää sen maahan, niin että se tomussa makaa, Jes. 21:9; Jes. 25:2; Jer. 51:8; Ilm. K. 14:8; Ilm. K. 18:2{21:9. 25:2. Jer. 51:8. Ilm. K. 14:8. 18:2.}6. Että hän jaloilla poljetaan, vaivaisten jaloilla ja köyhäin kantapäillä.7. Mutta vanhurskasten tie on tasainen; sinä ojennat vanhurskasten polut. Ps. 119:3; San. l. 16:17{Ps. 119:3. San. l. 16:17.}8. Herra, me odotamme sinua sinun oikeutes tiellä; sydän himoitsee sinun nimeäs ja muistoas. Ps. 119:10; Ps. 119:47{Ps. 119:10, 47.}9. Minä halajan sinua sydämestäni yöllä, minun henkeni valvoo myös minussa varhain sinun tykös*; sillä missä sinun oikeutes maakunnassa on, niin maan piirin asuvaiset oppivat vanhurskautta. Ps. 63:7; Ps. 130:6{* Ps. 63:7. 130:6.}10. Mutta ehkä jumalattomille armoja tarittaisiin, niin ei he opi kuitenkaan vanhurskautta*, vaan tekevät ainoastaan pahaa oikeuden maalla; sillä ei he näe+ Herran kunniaa. Neh. 9:20; Neh. 9:26; Jes. 66:4; Ps. 36:2; Rom. 3:18{* Neh. 9:20, 26. Jes. 66:4. + Ps. 36:2. Rom. 3:18.}11. Herra, sinun kätes on ylennetty, vaan ei he sitä näe; mutta kuin he sen nähdä saavat, niin he häpiään tulevat kansan kiivaudesta, ja vielä sitte tuli sinun vihollises kuluttaa.12. Mutta sinä, Herra, saatat meille rauhan; sillä kaikki, mitä me toimitamme, olet sinä meille antanut.13. II. Herra meidän Jumalamme: muut herrat tosin meitä myös vallitsevat paitsi sinua; mutta me muistamme ainoastaan kuitenkin sinussa sinun nimeäs.14. Ei kuolleet eläviksi tule (a) ja nukkuneet ei nouse; sillä sinä olet heitä etsinyt ja hävittänyt, ja kaiken heidän muistonsa kadottanut. {(a) Nim. tähän elämään.}15. Mutta sinä, Herra, olet lisännyt kansaa, sinä Herra olet lisännyt kansaa, sinä olet kunnialliseksi tullut; sinä olet pannut heitä kauvas maailman ääriin. Ps. 19:5; Ap. T. 1:8; Kol. 1:6{Ps. 19:5. Ap. T. 1:8. Kol. 1:6.}16.Herra, kuin tuska tulee, niin sinua etsitään: koskas heitä kuritat, niin he parkuvat surkiasti.2 Sam. 22:7; Ps. 86:7{2 Sam. 22:7. Ps. 86:7.}17. Niinkuin raskaalla vaimolla, kuin hän synnyttämällänsä on, on ahdistus, ja hän parkuu kivullansa, niin meille myös tapahtuu, Herra, sinun kasvois edessä. Joh. 16:21-22{Joh. 16:21, 22.}18. Me olemme raskaat ja meillä on kipu, niinkuin tuulen synnyttäväisellä; emme kuitenkaan voi maata auttaa, eikä maan piirin asuvaiset tahtoneet langeta.19. Mutta sinun kuollees elävät, ja minun kuolleet ruumiini nousevat jälleen kuolleista. Herätkäät ja kerskatkaat te, jotka makaatte maan alla; sillä sinun kastees on viheriäisen kedon kaste, ja maa on kuolleet itsestänsä antava. Hes. 37:3; Hes. 37:5; Dan. 12:2; Joh. 5:25{Hes. 37:3, 5. Dan. 12:2. Joh. 5:25.}20. III. Mene, minun kansani, ja käy sisälle kammioos, ja sulje sinun oves jälkees; lymytä sinus silmänräpäykseksi, niin kauvan kuin viha käy ylitse. Job. 14:13; Ps. 30:6{Job 14:13. Ps. 30:6.}21. Sillä katso, Herra on käyvä ulos siastansa* etsimään+ maan asuvaisten pahuutta heidän päällensä; niin että maa ilmoittaa heidän verensä, ja ei niitä enää peitä, jotka hänessä tapetut ovat. Miik. 1:3; Saarn. 12:14; Matt. 16:27{* Miik. 1:3. + Saarn. 12:14. Matt. 16:27.}