1.I. Job surkuttelee kaikkein ihmisten viheliäisyyttä, osoittaen sen omalla esimerkillänsä. II. Valittaa surkeuttansa Jumalan edessä. III. Luulee, ettei hän niin suurta kipua yli niiden ole ansainnut; toivottaa, että hän sais lievityksen, taikka kuoleman eli armon kautta. I. Eikö ihminen aina pidä oleman sodassa maan päällä; ja hänen päivänsä ovat niinkuin orjan päivät?2. Niinkuin palvelia halajaa varjoa, ja orja* työnsä loppua, Job. 14:6{* 14:6.}3. Niin olen minä minulleni saanut turhat kuukaudet, ja minulla on monta murheellista yötä ollut. Ps. 6:7{Ps. 6:7.}4. Kuin minä levätä panin, sanoin minä: koskahan minä nousen? ja sitte lueskelen, koska ehtoo tullee: minä olen ravittu kävellyksistä hamaan pimeyteen asti.5. Minun lihani on puetettu madoilla ja maan tomulla; minun nahkani on ahvettunut ja hyljätyksi tullut.6. Minun päiväni ovat lentäneet* nopiammasti pois kuin syöstävä ja kuluneet ilman viivytystä. Job. 17:11; Ps. 102:12{* 17:11. Ps. 102:12.}7. II. Muista, että minun elämäni on tuuli*, ja minun silmäni ei palaja hyvää näkemään. Job. 8:9; Ps. 78:39; Ps. 90:10; Jak. 4:14{* 8:9. Ps. 78:39. 90:10. Jak. 4:14.}8. Ja ei yksikään silmä, joka minun nyt näkee, pidä minua enempi näkemän. Sinun silmäs katsokoon minua, sitte minä hukun.9. Pilvi raukee ja menee pois: niin myös se, joka menee alas hautaan, ei nouse jälleen, Job. 16:22{16:22.}10. Eikä palaja jälleen huoneeseensa, ei myös hänen siansa häntä enää tunne.11. Sentähden en minä estä suutani; minä puhun henkeni ahtaudessa, ja juttelen sieluni murheessa.12. III. Olenko minä meri eli valaskala, että sinä minun niin kätket?13. Kuin minä ajattelin: minun vuoteeni lohduttaa minun, ja minun kehtoni saattaa minulle levon, koska minä itselleni puhun;14. Niin sinä peljätät minua unilla, ja kauhistat minua näyillä,15. Että minun sieluni sois itsensä hirtetyksi, ja minun luuni kuolleiksi.16. Minä kauhistun, enkä pyydä silleen elää: lakkaa minusta, sillä minun päiväni ovat turhat. Ps. 39:14; Ps. 62:10; Ps. 144:4{Ps. 39:14. 62:10. 144:4.}17. Mikä on ihminen, ettäs hänen suurena pidät, ja panet hänen sydämees? Ps. 8:5; Hebr. 2:6{Ps. 8:5. Hebr. 2:6.}18. Sinä etsit häntä joka päivä, ja koettelet häntä aina.19. Miksi et minusta luovu, ja päästä minua, siihen asti että minä sylkeni nielisin?20. Minä olen syntiä tehnyt; mitä minun pitää sinulle tekemän, o sinä ihmisten vartia? miksis minun teit sinulles loukkaukseksi ja itselleni kuormaksi?21. Ja miksi et minun pahaa tekoani anna anteeksi ja ota pois minun vääryyttäni? Sillä nyt pitää minun makaaman mullassa: ja jos minua aamulla etsit, niin en minä enää ole.