1.I. Valitus ahdistuksen alla. II. Uskallus Jumalan apuun. Davidin oppi ja rukous, kuin hän luolassa oli. 1 Sam. 22:1; 1 Sam. 24:4; Ps. 57:1{1 Sam. 22:1. 24:4. Ps. 57:1.}2. I. Minä huudan Herran tykö minun äänelläni, ja rukoilen Herraa minun äänelläni.3. Minä vuodatan ajatukseni hänen edessänsä*, ja osoitan hänelle hätäni, Ps. 62:9{* 62:9.}4. Koska minun henkeni on ahdistuksessa, niin sinä tiedät minun käymiseni*: tiellä, jota minä vaellan, asettavat he paulat minun eteeni+. Ps. 77:4; Ps. 140:6; Ps. 141:9{* 77:4. + 140:6. 141:9.}5. Katsele oikialle puolelle ja näe, siellä ei yksikään tahdo minua tuta: en minä taida paeta, ei tottele kenkään minun sieluani.6. II. Herra, sinua minä huudan ja sanon: sinä olet minun toivoni ja minun osani* elävien maalla+. Ps. 73:26; Ps. 116:9{* 73:26. + 116:9.}7. Ota vaari minun rukouksestani, sillä minua vaivataan sangen: pelasta minua vainollisistani; sillä he ovat minua väkevämmät.8. Vie minun sieluni vankeudesta ulos kiittämään sinun nimeäs: vanhurskaat kokoontuvat minun tyköni, koskas minulle hyvästi teet.