P. Paavalin edellinen Epistola Korintilaisille

4. Luku.

1. I. Apostoli opettaa, minä uskolliset opettajat pitää pidettämän, II. Minä maailma heidät pitää; III. Neuvoo Korintilaisia, ja uhkaa tultuansa rangaista paisuneita. I. Jokainen pitäköön meitä Kristuksen palvelioina^* ja Jumalan salaisuutten huoneenhaltioina⁺. {* 2 Kor. 4:5. 6:4. Kol. 1:25. + Tit. 1:7.} 2. Mutta ainoastaan se huoneenhaltiain seassa etsitään, että joku uskolliseksi löydettäisiin. {Luuk. 12:42.} 3. Mutta vähän minä sitä tottelen, että minä teiltä tuomitaan eli inhimilliseltä päivältä: ja en minä itsekään tuomitse minuani; 4. Sillä en minä tiedä mitään kanssani; mutta en minä sentähden vanhurskautettu ole^*, vaan Herra on se, joka minun tuomitsee. {* 2 Mos. 34:7. Job 9:2. Ps. 130:3. 143:2. Rom. 4:2.} 5. Sentähden älkäät tuomitko ennen aikaa^*, siihenasti kuin Herra tulee⁺, joka nekin valkeuteen saattaa, mitkä pimeydessä peitetyt ovat, ja ilmoittaa sydänten aivoitukset: ja silloin kukin saa kunnian Jumalalta. {* Matt. 7:1. Rom. 2:1, 5. + Dan. 7:10. Ilm. K. 20:12.} 6. Mutta näitä, rakkaat veljet, olen minä minustani ja Apollosta ulostoimittanut teidän tähtenne, että te meistä oppisitte, ettei kenkään enempää itsestänsä ajattelisi^* kuin kirjoitettu on, ettei yksikään teistä toistansa vastaan pidä jonkun tähden itsiänsä paisuttaman. {* San. l. 3:7. Rom. 12:3.} 7. Sillä kuka sinun eroittaa? Taikka mitä sinulla on, jota et sinä ole saanut^*? Jos siitä siis saanut olet, mitäs kerskaat niinkuin et sinä saanut olisi? {* Joh. 3:27. Rom. 12:6. 1 Piet. 4:10. Jak. 1:17.} 8. Jo te olette ravitut, jo te olette rikastuneet, ilman meitä te vallitsette: ja oi jospa te tosin vallitsisitte, että mekin teidän kanssanne vallitsisimme! 9. II. Sillä minä luulen, että Jumala on meitä apostoleita^* viimeisiksi asettanut, niinkuin surmattaviksi⁺; sillä me olemme maailmalle, ja enkeleille, ja ihmisille ihmeeksi tulleet^§. {* 15:8, 9, 10. Eph. 3:8. + Ps. 44:23. Rom. 8:36. § Hebr. 10:33.} 10. Me olemme tomppelit Kristuksen tähden, mutta te toimelliset^* Kristuksessa: me heikot⁺, mutta te väkevät: te kunnialliset, mutta me katsotut ylön. {* 2 Tess. 3:7. + 1 Kor. 2:3. 2 Kor. 13:9.} 11. Hamaan tähän hetkeen asti kärsimme me nälkää ja janoa, ja olemme alasti, ja meitä lyödään korvalle^* ja ei meillä ole vahvaa asuinsiaa: {* Ap. T. 23:2. 2 Kor. 4:8. 11:23.} 12. Ja me näemme vaivaa, työtä tehden omilla käsillämme^*. Kuin meitä soimataan, niin me hyvästi lausumme⁺: kuin meitä vainotaan, niin me kärsimme. {* Ap. T. 18:3. 20:34. 1 Tess. 2:9. 2 Tess. 3:8. + Matt. 5:44. Luuk. 6:28. 23:34. Ap. T. 7:60. Rom. 12:14.} 13. Kuin meitä pilkataan, niin me rukoilemme: me olemme tulleet niinkuin maailman tunkioksi^* ja kaikkein saastaisuudeksi tähän päivään asti. {* Val. v. 3:45.} 14. III. En minä näitä kirjoita häväistäkseni teitä, vaan minä neuvon teitä niinkuin rakkaita lapsiani. {1 Tess. 2:11.} 15. Sillä ehkä teillä olis kymmenentuhatta opettajaa Kristuksessa, niin ei teillä kuitenkaan ole monta isää; sillä minä olen teitä Kristuksessa Jesuksessa siittänyt^* evankeliumin kautta. {* Ap. T. 18:11. Gal. 4:19. Philem. v. 10.} 16. Sentähden neuvon minä teitä, olkaat minun tavoittajani. {11:1. Phil. 3:17. 1 Tess. 1:6. 2 Tess. 3:9.} 17. Sentähden lähetin minä teille Timoteuksen, joka on minun rakas ja uskollinen poikani^* Herrassa, jonka pitää muistuttaman teille minun tieni, jotka ovat Kristuksessa, niinkuin minä joka paikassa kaikissa seurakunnissa opetan. {* 1 Tim. 1:2, 18. 2 Tim. 1:2.} 18. Mutta muutamat ovat teistä paisuneet, niinkuin en minä teidän tykönne tuleva oliskaan. 19. Mutta ennen paljoa aikaa tulen minä teidän tykönne, jos Herra tahtoo^*, ja tahdon tietää, ei niiden paisuneitten sanoja, vaan voimaa. {* Ap. T. 18:21. Rom. 15:32. Jak. 4:15.} 20. Sillä Jumalan valtakunta ei ole puheessa, vaan voimassa. {2:4.} 21. Kumman te tahdotte: että minä tulen vitsalla^* teidän tykönne, taikka rakkaudella ja hengen siveydellä? {* 2 Kor. 10:2. 13:10.}