P. Paavalin toinen Epistola Korintilaisille

12. Luku.

1. I. Paavali puhuu Jumalan ilmoituksista ja nöyryyttämisestänsä; II. Sanoo syyn kerskaamiseensa ja pyytää ojentaa Korintilaisia. I. Ei minun ole hyvää kerskaamisestani; tulen kuitenkin näkyihin ja Herran ilmoituksiin. 2. Minä tunnen ihmisen Kristuksessa ennen neljäätoistakymmentä ajastaikaa, (oliko hän ruumiissa, en minä tiedä, eli oliko hän ulkona ruumiista, en minä sitäkään tiedä; Jumala sen tietää:) se temmattiin ylös hamaan kolmanteen taivaaseen. {Ap. T. 9:3. 22:14, 17, 18. 1 Kor. 15:8.} 3. Ja minä tunnen sen ihmisen, (jos hän ruumiissa taikka ulkona ruumiista oli, en minä tiedä; Jumala sen tietää:) 4. Hän temmattiin ylös paradisiin ja kuuli sanomattomia sanoja, joita ei yhdenkään ihmisen sovi puhua. 5. Siitä minä kerskaan; mutta en minä itsestäni kerskaa, vaan minun heikkoudestani. {11:30.} 6. Sillä jos minä tahtoisin kerskata, niin en minä tekisi tyhmästi^*; sillä minä tahdon totuuden sanoa. Mutta kuitenkin minä itseni siinä pidätän, ettei joku minua korkiammaksi lukisi, kuin hän minun näkee eli minusta kuulee. {* 10:8. 11:16.} 7. Ja ettei ilmoitusten ylönpalttisuus minua ylen paljon korottaisi, on pistin annettu minun lihaani, nimittäin saatanan enkeli^*, rusikoitsemaan minua, etten minä itsiäni ylen paljon korottaisi. {* Job 2:6.} 8. Sentähden olen minä kolmasti Herraa rukoillut, että hän läksis minusta. 9. Ja hän sanoi minulle: tyydy minun armooni; sillä minun voimani on heikoissa väkevä. Sentähden minä mielelläni kerskaan minun heikkoudestani, että Kristuksen voima minussa asuisi. 10. Sentähden iloitsen minä heikkoudessa, ylönkatseissa, hädissä, vainoissa ja ahdistuksissa Kristuksen tähden; sillä koska minä heikko olen, niin minä väkeväkin olen. 11. II. Minä olen tällä kerskaamisella tyhmäksi tullut; te olette minua siihen vaatineet. Sillä minua piti teiltä kiitettämän, etten minä ensinkään vähempi ole kuin korkeimmatkaan apostolit, ehken minä mitään ole. {1 Kor. 4:9. 15:9, 10. 2 Kor. 11:1, 5.} 12. Niin ovat tosin apostolin merkit^* teidän seassanne tapahtuneet kaikella kärsivällisyydellä, merkeillä, ihmeillä ja voimallisilla töillä. {* 1 Kor. 9:2. 2 Kor. 4:2. 6:4. 11:6.} 13. Mitäs te muita seurakuntia huonommat olette, paitsi sitä, etten minä itse teidän kuormananne ollut^*? Antakaat minulle se vääryys anteeksi. {* 11:9.} 14. Katso, minä olen valmis kolmannen kerran^* teidän tykönne tulemaan, ja en tahdo ensinkään teitä rasittaa; sillä enpä minä etsi teidän omaanne⁺, vaan teitä; sillä ei lasten pidä tavaraa kokooman vanhempainsa varaksi, vaan vanhemmat lapsillensa. {* 13:1. + Ap. T. 20:33.} 15. Mutta mielelläni minä tahdon kuluttaa ja itseni annettaa ulos teidän sieluinne edestä^*, vaikka te vähän minua rakastatte⁺, joka kuitenkin sangen paljon teitä rakastan. {* 1:6. Kol. 1:24. 2 Tim. 2:10. + 2 Kor. 6:12, 13.} 16. Mutta olkoon sillänsä, etten minä ole teitä raskauttanut; mutta että minä olin kavala, niin minä olen teidät petoksella saavuttanut. 17. Olenko minä keltään mitään vaatinut niiden tähden, jotka minä teille lähettänyt olen? 18. Minä olen Titusta neuvonut^*, ja lähetin hänen kanssansa yhden veljen: onkos Titus jotakin teiltä vaatinut? Emmekö me ole yhdessä hengessä vaeltaneet? Emmekö me ole yksiä jälkiä myöten käyneet? {* 8:6, 16, 18, 22.} 19. Luuletteko taas, että me vastaamme edestämme teidän edessänne? Me puhumme Kristuksessa, Jumalan edessä; mutta kaikki nämät, rakkaat veljet, teidän parannukseksenne; {5:12.} 20. Sillä minä pelkään, etten minä tultuani teitä löydä senkaltaisena kuin minä tahdon, ja te myös löydätte minun, ei niinkuin te tahtoisitte^*: ettei siellä riidat, kateudet, vihat, torat, panetukset, parjaukset, paisumiset ja kapinat olisi: {* 1 Kor. 4:21. 2 Kor. 10:2. 13:2.} 21. Ettei taas minun palattuani minun Jumalani teidän tykönänne minua nöyryyttäisi ja minun pitäis monen tähden murehtiman^*, jotka ennen rikkoneet ovat ja ei ole itsiänsä parantaneet siitä saastaisuudesta ja huoruudesta ja haureudesta, jota he tehneet ovat. {* 13:10.}