Epistola Hebrealaisille

1. Luku.

1. Tässä luvussa opettaa apostoli Kristuksesta, jonka kautta Jumala evankeliumin U. T. meille ilmoitti: I. Että hän on Jumalan Poika, yksi olemisessa Isän kanssa. II. Että hän on korkeampi enkeleitä, nimensä, ijankaikkisuutensa, virkansa ja jumalallisen palveluksen puolesta. I. Jumala puhui muinen usein ja monella muotoa^* isille prophetain kautta; näinä viimeisinä päivinä on hän meille puhunut Poikansa kautta, {* 4 Mos. 12:6, 8. Gal. 4:4.} 2. Jonka on hän kaikkein perilliseksi pannut^*, ja on myös hänen kauttansa maailman tehnyt⁺; {* Ps. 2:8. 8:7. Dan. 7:14. Matt. 21:38. + San. l. 8:29, 30. Joh. 1:3.} 3. Joka, että hän on hänen kunniansa kirkkaus ja hänen olemuksensa juurikuva^*, ja kantaa kaikki voimansa sanalla⁺, ja on itse kauttansa meidän synteimme puhdistuksen tehnyt^§, ja istunut majesteetin oikialla puolella korkeuksissa^§§: {* Kol. 1:15, 17. + Joh. 5:17. Ps. 33:6. Ilm. K. 4:11. § Hebr. 9:12. §§ Ps. 110:1. Hebr. 8:1.} 4. II. On tullut niin paljoa paremmaksi enkeleitä, että hän ylimmäisemmän nimen on heidän suhteensa perinyt. {Eph. 1:20, 21. Phil. 2:9, 10.} 5. Sillä kenelle hän on koskaan enkeleistä sanonut: sinä olet minun Poikani, tänäpänä minä sinun synnytin^*! ja taas: minä olen hänen Isänsä ja hän on minun Poikani⁺! {* Ps. 2:7. Ap. T. 13:33. Hebr. 5:5. + Ps. 89:27. 2 Sam. 7:14.} 6. Ja taas: koska hän tuo esikoisen^* maailmaan, sanoo hän: häntä pitää kaikki Jumalan enkelit kumartaen rukoileman⁺? {* Ps. 89:28. Rom. 8:29. Kol. 1:15, 18. + Ps. 97:7.} 7. Mutta enkeleistä hän sanoo: hän tekee enkelinsä hengiksi ja palveliansa tulenleimaukseksi. {Ps. 104:4.} 8. Mutta Pojalle: Jumala! sinun istuimes pysyy ijankaikkisesta ijankaikkiseen: sinun valtakuntas valtikka on oikeuden valtikka. {Ps. 45:7.} 9. Sinä rakastit vanhurskautta ja vihasit vääryyttä, sentähden on sinun, oi Jumala, sinun Jumalas voidellut^* ilo-öljyllä enempi kuin sinun osaveljes. {* Ap. T. 10:38.} 10. Ja: sinä Herra olet alusta maan perustanut, ja taivaat ovat sinun käsialas: {Ps. 102:26.} 11. Ne katoovat, mutta sinä pysyt^*; ja he kaikki vanhenevat niinkuin vaate. {* Jes. 51:6. 2 Piet. 3:7, 10.} 12. Ja niinkuin puvun sinä heitä muuttelet, ja he muuttuvat: mutta sinä kohdallasi pysyt ja ei sinun ajastaikas puutu. {Ps. 102:27, 28.} 13. Mutta kelle enkeleistä on hän koskaan sanonut: istu minun oikialle kädelleni, siihenasti kuin minä panen vihollises sinun jalkais astinlaudaksi? {Ps. 110:1. Matt. 22:44. Mark. 12:36. Luuk. 20:42. Ap. T. 2:34. 1 Kor. 15:25. Eph. 1:20. Hebr. 12:2.} 14. Eikö he kaikki ole palvelevaiset henget^*, palvelukseen lähetetyt niille, jotka autuuden perimän pitää? {* Ps. 34:8. 91:11.}