Propheta Hosea

13. Luku.

1. I. Valitus Israelin lasten epäjumalisuudesta. II. Rangaistuksen uhkaus, johon he itse olivat syynä. III. Lohdullinen ennustus Kristuksen lunastuksesta. I. Kuin Ephraim puhui^*, niin siitä tuli pelko; hän korotti itsensä Israelissa, ja teki syntiä Baalimin kautta⁺, ja kuoli. {* 1 Kun. K. 12:28, 29. + 1 Kun. K. 16:31.} 2. Mutta nyt he vielä enemmin syntiä tekevät, ja valavat kuvia hopiastansa, ymmärryksensä jälkeen epäjumalia, joka kaikki sepän työ on^*; joista he saarnaavat: joka tahtoo niiden vasikkain suuta antaa, sen pitää ihmisiä uhraaman. {* 2:8. 8:4.} 3. II. Sentähden pitää heidän oleman niinkuin aamu-utu ja varhain lankeeva kaste, joka raukee, niinkuin akanat, jotka puhalletaan pois luvasta^*, ja niinkuin savu totosta. {* Ps. 1:4. Dan. 2:35.} 4. Mutta minä olen Herra sinun Jumalas hamasta Egyptin maasta^*; ei tosin sinun pitäisi muuta jumalaa tunteman paitsi minua, eikä yhtään vapahtajaa, vaan minua ainoaa⁺. {* 12:9. + 2 Sam. 22:32. Ps. 18:32. Jes. 43:11. 45:18.} 5. Minä tunsin sinun korvessa, karkiassa maassa. {5 Mos. 8:15. 32:10, 11.} 6. Mutta että he ovat ravitut, ja kyllänsä saaneet^*; he saivat kyllänsä ja heidän sydämensä paisui: sentähden he minun unhottavat. {* 5 Mos. 8:12. 32:15.} 7. Minä myös tahdon olla heidän kohtaansa niinkuin jalopeura, ja tahdon heitä väijyä niinkuin pardi tiellä. {Val. v. 3:9. Hos. 5:14.} 8. Minä tahdon heitä kohdata niinkuin karhu^*, jonka pojat ovat otetut pois, ja reväistä heidän paatuneen sydämensä rikki, ja tahdon heidät siellä syödä ylös, niinkuin jalopeura; metsän pedot pitää heidät rikki repimän. {* 2 Sam. 17:8. San. l. 17:12. Jer. 5:6.} 9. Itse sinä olet sinun kadotukses, Israel! vaan minussa on sinun apus. 10. Missä on sinun kuninkaas, joka sinua taitais auttaa kaikissa sinun kaupungeissas? ja sinun tuomaris, joista sinä sanoit: anna minulle kuningas^* ja päämiehiä. {* 1 Sam. 8:5, 6.} 11. Minä tosin annoin sinulle kuninkaan^* minun vihassani, ja otan sen sinulta pois minun hirmuisuudessani. {* 1 Sam. 8:7.} 12. Ephraimin pahateko on sidottu kokoon, ja hänen syntinsä ovat salatut. {5 Mos. 32:31. Job 14:17.} 13. Hänelle pitää tuleman synnyttäväisen kipu^*; hän on tyhmä lapsi, sillä ei hän taida sitä aikaa lasten synnyttämisessä pysyväinen olla. {* Jes. 37:3.} 14. III. Mutta minä tahdon heitä päästää helvetin vallasta, ja vapahtaa heitä kuolemasta. Kuolema, minä tahdon olla sinulle myrkky, helvetti, minä tahdon olla sinulle surma^*! Kuitenkin on se lohdutus minun silmäini edestä peitetty. {* Jes. 25:8. 1 Kor. 15:54, 55. Hebr. 2:14.} 15. Sillä hänen pitää veljesten vaiheella hedelmää tekemän; Herran itätuulen^* pitää tuleman korvesta, ja hänen kaivonsa pitää kurehtuman, ja hänen lähteensä kuivuman, sen pitää raateleman kaikkein kalleimmat kalut ja tavarat. {* Hes. 19:12.}