P. Jakobin Epistola.

4. Luku.

1. I. Osoittaa apostoli lihallisten himoin vahingollisuuden; II. Neuvoo katumukseen ja pyhään elämään; III. Nuhtelee niitä, jotka Herran tahdon unohduksella jotakin aikovat. I. Mistä sodat ja tappelukset tulevat teidän seassanne? Eikö siitä, (nimittäin) teidän himoistanne, jotka teidän jäsenissänne sotivat? {Rom. 7:23. 1 Piet. 2:11.} 2. Te himoitsette, ja ette saa sillä mitään^*. Te kadehditte ja kiivaatte, ja ette sillä voita mitään. Te soditte ja tappelette, ja ei teillä mitään ole, ettette mitään anokaan. {* Job 35:12. Ps. 66:18. San. l. 1:28. Jer. 11:11. Miik. 3:4.} 3. Te anotte, ja ette saa, että te kelvottomasti anotte, että te teidän himoissanne sen kuluttaisitte. {1 Joh. 3:22. 5:14.} 4. Te huorintekiät ja huorat, ettekö te tiedä, että maailman ystävyys on viha Jumalaa vastaan? Joka siis tahtoo maailman ystävä olla, hän tulee Jumalan vihamieheksi. {Joh. 15:19. 17:14. Rom. 8:8. Gal. 1:10. 1 Joh. 2:15.} 5. II. Eli luuletteko, että Raamattu sanoo turhaan: henki, joka meissä asuu, himoitsee kateutta vastaan? {Gal. 5:17.} 6. Ja antaa runsaasti armon; sentähden hän sanoo: Jumala seisoo ylpeitä vastaan, mutta nöyrille antaa hän armon. {Matt. 23:12. Luuk. 1:52. 1 Piet. 5:5.} 7. Niin olkaat siis Jumalalle alamaiset, mutta vastaan seisokaat perkelettä^*, niin hän teistä pakenee. {* Eph. 4:27. 1 Piet. 5:9.} 8. Lähestykäät Jumalaa, niin hän lähestyy teitä. Puhdistakaat kätenne, te syntiset^*, ja peratkaat teidän sydämenne, te kaksimieliset⁺. {* Jes. 1:16, 17, 18. Sak. 1:3. + Jak. 1:8.} 9. Olkaat surulliset, murehtikaat ja itkekäät^*. Teidän naurunne kääntyköön itkuksi ja ilonne murheeksi. {* Matt. 5:4. Luuk. 6:21.} 10. Nöyryyttäkäät teitänne Jumalan kasvoin edessä, niin hän teitä ylentää. {Job 22:29. Jes. 66:2. Luuk. 14:11.} 11. Älkäät toinen toistanne panetelko, rakkaat veljet: joka veljeänsä panettelee ja veljensä tuomitsee^*, se panettelee lakia ja tuomitsee lain. Mutta jos sinä tuomitset lain, niin et sinä ole lain tekiä vaan tuomari. {* Matt. 7:1. Rom. 2:1. 1 Kor. 4:5.} 12. Yksi on lain antaja, joka voi vapahtaa ja kadottaa. Kuka sinä olet, joka toista tuomitset? {Rom. 14:4.} 13. III. Nyt hyvin, te jotka sanotte: menkäämme tänäpänä taikka huomenna^* siihen eli siihen kaupunkiin, ja viettäkäämme siinä yksi vuosi, ja tehkäämme kauppaa ja voittakaamme, {* San. l. 27:1. Luuk. 12:18.} 14. Jotka ette tiedä, mitä huomenna tapahtuu. Sillä mikä on teidän elämänne? Se on löyhkä^*, joka vähäksi (hetkeksi) näkyy, mutta sitte katoo. {* Jes. 40:6. 1 Kor. 7:31. 1 Piet. 1:24. 1 Joh. 2:17. Jak. 1:10.} 15. Mutta teidän pitää sanoman: jos Herra tahtoo^*, ja me elämme, niin me tätä taikka sitä tahdomme tehdä. {* Ap. T. 18:21. 1 Kor. 4:19. Hebr. 6:3.} 16. Mutta nyt te kerskaatte teidän ylpeydessänne. Kaikki senkaltainen kerskaus on paha. 17. Sillä joka taitaa hyvää tehdä, ja ei tee, niin se on hänelle synniksi. {Luuk. 12:47. Joh. 9:41. Rom. 1:20, 21, 32. 2:17, 18, 23.}