Pyhän Matteuksen Evankeliumi

19. Luku.

1. I. Jesus parantaa kansaa; II. Puhuu avioparin erosta ja aviosäädystä; III. Siunaa lapsia; IV. Neuvoo rikasta nuorukaista, ja puhuu rikkauden vaarallisuudesta; V. Lohduttaa niitä, jotka evankeliumin tähden jotakin kärsivät. I. Ja tapahtui, kuin Jesus oli lopettanut nämät puheet, läksi hän Galileasta ja tuli Juudean maan rajoille^*, sille puolelle Jordania. {* Mark. 10:1.} 2. Ja paljo kansaa seurasi häntä, ja hän paransi heitä siellä. 3. II. Ja Pharisealaiset tulivat hänen tykönsä, kiusasivat häntä, ja sanoivat hänelle: saako mies eritä vaimostansa kaikkinaisen syyn tähden? 4. Niin hän vastasi ja sanoi heille: ettekö te ole lukeneet: joka alusta ihmisen teki, mieheksi ja vaimoksi hän heidät teki? {1 Mos. 1:27. 5:2. Mal. 2:14.} 5. Ja sanoi: sentähden pitää ihmisen luopuman isästänsä ja äidistänsä, ja vaimoonsa sidottu oleman, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi: {1 Mos. 2:24. Mark. 10:7. 1 Kor. 6:16. 7:10, 11. Eph. 5:31.} 6. Niin ei he ole enään kaksi, mutta yksi liha. Jonka siis Jumala yhteen sovitti, ei pidä ihmisen sitä eroittaman. 7. He sanoivat hänelle: miksi Moses käski antaa erokirjan ja hyljätä hänen? {5 Mos. 24:1. Matt. 5:31.} 8. Sanoi hän heille: teidän sydämenne kovuuden tähden salli Moses teidän eritä vaimoistanne; vaan ei alusta niin ollut. 9. Mutta minä sanon teille: kuka ikänä hylkää vaimonsa muutoin kuin huoruuden tähden, ja nai toisen, hän tekee huorin; ja joka hyljätyn ottaa, hän tekee huorin. {5:32. Mark. 10:11. Luuk. 16:18.} 10. Hänen opetuslapsensa sanoivat hänelle: jos miehen asia niin on vaimon kanssa, ei sitte ole hyvä naida. 11. Niin hän sanoi heille: ei tätä sanaa kaikki käsitä, vaan ne, joille se annettu on. {1 Kor. 7:2, 7, 9, 17.} 12. Sillä muutamat ovat kuohitut, jotka äitinsä kohdusta niin syntyneet ovat: ja ovat kuohitut, jotka ihmisiltä kuohitut ovat: ja ovat kuohitut, jotka taivaan valtakunnan tähden itse kuohinneet ovat^*. Joka sen taitaa käsittää, se käsittäkään. {* 1 Kor. 7:32, 34. 9:5.} 13. III. Silloin vietiin hänen tykönsä lapsia, että hän laskis kätensä heidän päällensä ja rukoilis; mutta opetuslapset nuhtelivat heitä. {Mark. 10:13. Luuk. 18:15.} 14. Mutta Jesus sanoi: sallikaat lasten olla, ja älkäät kieltäkö heitä tulemasta minun tyköni: sillä senkaltaisten on taivaan valtakunta. {18:3.} 15. Ja kuin hän oli pannut kätensä heidän päällensä, meni hän sieltä pois. 16. IV. Ja katso, yksi tuli ja sanoi hänelle: hyvä Mestari! mitä hyvää minun pitää tekemän, että minä saisin ijankaikkisen elämän? {Mark. 10:17. Luuk. 18:18.} 17. Niin hän sanoi hänelle: miksi sinä kutsut minun hyväksi? Ei ole kenkään hyvä, vaan yksi, Jumala. Mutta jos sinä tahdot elämään sisälle tulla, niin pidä käskyt. 18. Hän sanoi hänelle: kutka? Jesus sanoi: ei sinun pidä tappaman: ei sinun pidä huorin tekemän: ei sinun pidä varastaman: ei sinun pidä väärin todistaman: {2 Mos. 20:13, etc. 5 Mos. 5:17, etc.} 19. Kunnioita isääs ja äitiäs^*: ja sinun pitää rakastaman lähimmäistäs niinkuin itse sinuas⁺. {* 15:4. Eph. 6:2. + 3 Mos. 19:18. Matt. 22:39. Rom. 13:9. Gal. 5:14. Jak. 2:8.} 20. Sanoi nuorukainen hänelle: kaikki nämät olen minä pitänyt nuoruudestani; mitä vielä minulta puuttuu? 21. Sanoi Jesus hänelle: jos sinä tahdot olla täydellinen, niin mene ja myy mitä sinulla on, ja anna vaivaisille: ja sinun pitää saaman tavaran taivaassa^*; ja tule ja seuraa minua. {* 6:20. Luuk. 12:33.} 22. Mutta kuin nuorukainen kuuli sen puheen, meni hän pois murheissansa; sillä hänellä oli paljo tavaraa. 23. Mutta Jesus sanoi opetuslapsillensa: totisesti sanon minä teille: rikas tulee työläästi taivaan valtakuntaan. {Mark. 10:24. 1 Tim. 6:9, 10.} 24. Ja taas sanon minä teille: huokiampi on kamelin käydä neulan silmän lävitse, kuin rikkaan tulla Jumalan valtakuntaan. 25. Mutta koska hänen opetuslapsensa sen kuulivat, peljästyivät he sangen kovin, sanoen: kuka siis taitaa autuaaksi tulla? 26. Niin Jesus katsahti heidän päällensä ja sanoi heille: ihmisten tykönä on se mahdotoin, mutta Jumalan tykönä ovat kaikki mahdolliset. {Jer. 32:17. Sak. 8:6. Luuk. 1:37. 18:27.} 27. V. Silloin vastasi Pietari ja sanoi hänelle: katso, me luovuimme kaikista ja seuraamme sinua: mitä siis meidän siitä on? {Mark. 10:28. Luuk. 18:28.} 28. Niin sanoi Jesus heille: totisesti sanon minä teille, te, jotka minua olette seuranneet, uudessa syntymisessä, kuin Ihmisen Poika istuu kunniansa istuimella, pitää myös teidän istuman kahdellatoistakymmenellä istuimella, tuomiten kahtatoistakymmentä Israelin sukukuntaa. {Luuk. 22:29, 30.} 29. Ja jokainen, joka luopui huoneista, taikka veljistä, taikka sisarista, taikka isästä, taikka äidistä, taikka emännästä, taikka lapsista, taikka pellosta, minun nimeni tähden, hänen pitää satakertaisesti saaman, ja ijankaikkisen elämän perimän. {5 Mos. 33:9. Job 42:12. Mark. 10:30.} 30. Mutta monta ensimäistä tulee viimeiseksi ja viimeistä ensimäiseksi. {20:16. Mark. 10:31. Luuk. 13:30.}