Psaltari

112. Psalmi.

1. I. Herraa pelkääväisten onni. II. Anteliaisuuden palkka ja jumalattomain onnettomuus. Halleluja! I. Autuas on, joka pelkää Herraa: joka hänen käskyjänsä sangen himoitsee. {1:2. 128:1.} 2. Hänen siemenensä on valtias maan päällä: hurskasten suku pitää siunatuksi tuleman. {25:13. San. l. 20:7.} 3. Rikkaus ja runsaus on hänen huoneessansa, ja hänen vanhurskautensa pysyy ijankaikkisesti. 4. Hurskaille koittaa valkeus^* pimeässä, armolliselta, laupiaalta ja vanhurskaalta. {* 97:11. San. l. 13:9. Jes. 58:8.} 5. II. Hyvä ihminen on laupias ja mielellänsä lainaa^*, ja toimittaa asiansa toimellisesti⁺. {* 37:26. Luuk. 6:34, 35. + Ps. 15:3.} 6. Sillä hän pysyy ijankaikkisesti: ei vanhurskas ikänä unhoteta. {Jes. 49:15. Mal. 3:16.} 7. Koska rangaistus tulee, niin ei hän pelkää^*: hänen sydämensä uskaltaa lujasti Herran päälle. {* 91:5. San. l. 3:24, 25. 28:1.} 8. Hänen sydämensä on vahvistettu ja ei pelkää, siihenasti kuin hän näkee ilonsa vihollisistansa. {52:8.} 9. Hän jakaa ja antaa vaivaisille: hänen vanhurskautensa pysyy ijankaikkisesti^*: hänen sarvensa⁺ korotetaan kunnialla. {* 2 Kor. 9:9. + Ps. 92:11.} 10. Jumalatoin näkee sen ja närkästyy: hän pureskelee hampaitansa^* ja nääntyy⁺; sillä mitä jumalattomat halajavat, se tyhjäksi tulee. {* 37:12, 13. + San. l. 10:28.}