Psaltari

14. Psalmi.

1. Kirjoitetaan: I. Yhteinen ihmisten turmelus. II. Sen tuntemattomuus. III. Ikävöitsemys Messiaksen perään. Davidin Psalmi, edelläveisaajalle. I. Tyhmät sanovat sydämessänsä: ei Jumalaa olekaan; ei he mitään kelpaa, ja ovat ilkiät menoissansa, ei ole joka hyvää tekee. {53:2, etc. Hes. 22:30. Rom. 3:10.} 2. Herra katsoi taivaasta ihmisten lapsia, nähdäksensä, jos joku ymmärtäis eli etsis Jumalaa. 3. Mutta he ovat kaikki poikenneet pois, ja kaikki ovat kelvottomat: ei ole yksikään, joka hyvää tekee, ei ainoakaan. 4. II. Eikö siis kenkään pahointekiöistä sitä havaitse? jotka minun kansaani syövät^* niinkuin he söisivät leipää; vaan ei he rukoile Herraa. {* Miik. 3:2, 3.} 5. Siellä he kovin pelkäsivät; sillä Jumala on läsnä vanhurskasten sukua. 6. Te häpäisette köyhän neuvon; mutta Jumala on hänen turvansa. 7. III. Oi jos apu tulis Israelille Zionista! sillä koska Herra päästää vangitun kansansa^*, niin Jakob iloitsee ja Israel riemuitsee. {* 53:7. Hab. 2:3. Matt. 1:21.}