Psaltari

142. Psalmi.

1. I. Valitus ahdistuksen alla. II. Uskallus Jumalan apuun. Davidin oppi ja rukous, kuin hän luolassa oli. {1 Sam. 22:1. 24:4. Ps. 57:1.} 2. I. Minä huudan Herran tykö äänelläni, ja rukoilen Herraa äänelläni. 3. Minä vuodatan ajatukseni hänen edessänsä^*, ja osoitan hänelle hätäni, {* 62:9.} 4. Koska henkeni on ahdistuksessa, niin sinä tiedät käymiseni^*: tielle, jota minä vaellan, asettavat he paulat eteeni⁺. {* 77:4. + 140:6. 141:9.} 5. Katsele oikialle puolelle ja näe, siellä ei yksikään tahdo minua tuta: en minä taida paeta, ei tottele kenkään minun sieluani. 6. II. Herra, sinua minä huudan ja sanon: sinä olet minun toivoni ja minun osani^* elävien maalla⁺. {* 73:26. + 116:9.} 7. Ota vaari minun rukouksestani, sillä minua vaivataan sangen: pelasta minua vainollisistani; sillä he ovat minua väkevämmät. 8. Vie minun sieluni vankeudesta ulos kiittämään sinun nimeäs: vanhurskaat kokoontuvat minun tyköni, koskas minulle hyvästi teet.