Psaltari

146. Psalmi.

1. I. Jumalaa tulee alati kiittää. II. Ei pidä uskallettaman ihmisiin, vaan Jumalaan; sillä hän on voimallinen ja ijankaikkinen auttaja. Halleluja! I. Kiitä Herraa, minun sieluni. 2. Minä kiitän Herraa niinkauvan kuin minä elän, ja Jumalalleni kiitoksen veisaan, niinkauvan kuin minä täällä olen. {34:2. 104:33. 145:2.} 3. II. Älkäät uskaltako päämiehiin; ihmiset he ovat^*, ei he voi mitään auttaa. {* 62:10. 118:8, 9. Jer. 17:5.} 4. Sillä ihmisen henki pitää erkaneman, ja hänen täytyy maaksi tulla jälleen^*: silloin ovat kaikki hänen aivoituksensa hukassa. {* 1 Mos. 3:19. Saarn. 12:7.} 5. Autuas on se, jonka apu Jakobin Jumala on, jonka toivo Herrassa hänen Jumalassansa on; {Jer. 17:7, 8.} 6. Joka taivaan ja maan, meren ja kaikki, jotka niissä ovat, tehnyt on^*, joka totuuden pitää ijankaikkisesti; {* Ap. T. 14:15. Ilm. K. 14:7.} 7. Joka oikeuden saattaa niille, jotka väkivaltaa kärsivät, joka isoovaiset ravitsee. Herra kirvottaa vangitut: 8. Herra avaa sokian silmät: Herra nostaa kukistetut^*: Herra rakastaa vanhurskaita. {* 147:6.} 9. Herra varjelee vieraat, ja holhoo orpoja ja leskiä^*, ja jumalattomain tien hajoittaa. {* 68:6.} 10. Herra on kuningas ijankaikkisesti, sinun Jumalas, Zion, suvusta sukuun^*, Halleluja! {* 2 Mos. 15:18. Ps. 145:13.}