Psaltari

32. Psalmi.

1. I. Että syntein anteeksi saamisessa on oikia autuus, osoittaa David esimerkillänsä; II. Kuinka Jumala opettaa sitä oikein etsimään. Davidin opetus. I. Autuas on se, jonka pahat teot ovat annetut anteeksi ja jonka synnit peitetyt ovat. {Rom. 4:6, etc.} 2. Autuas on se ihminen, jolle Herra ei soimaa vääryyttä, jonka hengessä ei vilppiä ole. 3. Sillä koska minä tahdoin sitä vaieta^*, musertuivat minun luuni jokapäiväisestä itkustani, {* San. l. 28:13.} 4. Sillä sinun kätes oli yöllä ja päivällä raskas^* minun päälläni, niin että nesteeni kuivui: niinkuin kesällä kuivuu, Sela! {* 38:3, 5. 65:4.} 5. Sentähden minä tunnustan sinun edessäs syntini, ja en peitä pahoja tekojani. Minä sanoin: minä tunnustan Herralle pahat tekoni; niin sinä annoit anteeksi syntini vääryyden^*, Sela! {* Jes. 65:24.} 6. Tämän tähden pitää kaikkein pyhäin sinua rukoileman oikialla ajalla⁺: sentähden kuin suuret vedenpaisumiset tulevat, ei he niihin ulotu. {* 19:13. + Jes. 49:8. 2 Kor. 6:2.} 7. Sinä olet minun varjelukseni, kätke minua murheesta, että minä pelastettuna sangen riemuisesti kerskaisin, Sela! 8. II. Minä neuvon sinua ja osoitan sinulle tien, jotas vaellat: minä johdatan sinun silmilläni. 9. Älkäät olko niinkuin orhiit ja muulit, joilla ei ymmärrystä ole, joille pitää suitset ja ohjat^* suuhun pantaman, ellei he lähene sinua. {* San. l. 26:3.} 10. Jumalattomalla on monta vitsausta^*; mutta joka Herraan toivoo, hänen hyvyys ympäri piirittää. {* San. l. 12:21.} 11. Riemuitkaat teitänne Herrassa, ja olkaat iloiset, te vanhurskaat, ja kerskatkaat, kaikki te yksivakaiset.