Psaltari

58. Psalmi.

1. I. Davidin vihollisten ja seurakunnan sortajain kiukku. II. Niiden rangaistus. III. Vanhurskasten ilo. Davidin kultainen kappale, edelläveisaajalle, ettei hän hukkunut. {57:1.} 2. I. Oletteko te juuri niin mykät, ettette puhu sitä mikä oikeus on, ettekä tuomitse, mikä kohtuus on^*, te ihmisten lapset? {* 82:2.} 3. Sydämestänne te myös vääryyttä teette, ja maakunnassa käsillänne väkivaltaa toimitatte. 4. Jumalattomat ovat kääntyneet pois jo äitinsä kohdusta^*, valhetteliat ovat eksyneet hamasta äitinsä kohdusta. {* Jes. 48:8.} 5. Heidän kiukkunsa on niinkuin kärmeen kiukku, niinkuin kuuron kyykärmeen, joka korvansa tukitsee, 6. Ettei hän kuulisi^* lumojain ääntä, sen joka viisaasti lumota taitaa. {* Jer. 17:23. Hes. 12:2. Ap. T. 7:57.} 7. II. Jumala, särje heidän hampaansa^* heidän suuhunsa: murenna, Herra, nuorten jalopeurain syömähampaat. {* 3:8.} 8. Heidän pitää sulaman niinkuin vesi^*: he ampuvat nuolillansa⁺, mutta ne käyvät rikki. {* Job 14:10, 11. + Ps. 64:4, 5, 8.} 9. He hukkuvat, niinkuin näkin kota raukee, niinkuin vaimon keskeneräinen^*, eikä saa nähdä aurinkoa. {* Job 3:16.} 10. Ennenkuin teidän orjantappuranne puuksi kasvavat, niin pitää vihan heitä elävänä repäisemän pois. 11. III. Vanhurskaan pitää iloitseman^*, koska hän koston näkee, ja pesemän jalkansa jumalattoman veressä, {* 54:9.} 12. Että jokaisen pitää sanoman: vanhurskaalle on kuitenkin hedelmä^*; Jumala on kuitenkin se, joka tuomitsee⁺ maan päällä. {* 37:37. + 7:12. 2 Tess. 1:5.}