Ensimmäinen aikakirja
19 LUKU
Daavid ja Ammonin Haanun
1. Kun ammonilaisten kuningas Naahas kuoli, hänen poikansa tuli kuninkaaksi hänen sijaansa.
2. Daavid sanoi: "Minä osoitan ystävyyttä Haanunille, Naahaan pojalle, sillä hänen isänsä osoitti minulle." Daavid lähetti viestiviejiä esittämään surunvalittelun hänen isänsä kuoleman johdosta. Kun Daavidin lähetit tulivat ammonilaisten maahan Haanunin luo surunvalittelulle,
3. sanoivat ammonilaisten päämiehet Haanunille: "Luuletko sinä, että Daavid tahtoo kunnioittaa isääsi lähettämällä luoksesi surunvalittelun esittäjiä? Varmaankin hänen lähettinsä ovat tulleet luoksesi tutkimaan ja vakoilemaan maata voidakseen kukistaa sen."
4. Niin Haanun otatti kiinni Daavidin lähetit, ajatti heidän partansa, leikkautti toisen puolen heidän vaatteistaan peräpuolia myöten ja päästi heidät sitten menemään.
5. Kun Daavidille tultiin kertomaan, mitä läheteille oli tehty, hän lähetti näitä pahasti häväistyjä miehiä vastaan viestinviejiä sanomaan: "Jääkää Jerikoon, kunnes partanne on kasvanut, ja tulkaa sitten takaisin."
Voittoisa sota
6. Kun ammonilaiset huomasivat joutuneensa Daavidin vihoihin, Haanun ja ammonilaiset lähettivät tuhat talenttia hopeaa palkatakseen itselleen Mesopotamiasta, Maakan Aramista ja Soobasta sotavaunuja ja ratsumiehiä.
7. He palkkasivat itselleen 32.000 sotavaunua sekä Maakan kuninkaan ja hänen väkensä. Nämä tulivat ja leiriytyivät Meedeban edustalle. Ammonilaiset kokoontuivat kaupungeistaan ja lähtivät sotaan.
8. Tästä kuultuaan Daavid lähetti Jooabin ja koko sotajoukon, urhoolliset sotilaat.
9. Ammonilaiset lähtivät ja asettuivat sotarintamaan kaupungin portin edustalle. Kuninkaat, jotka olivat tulleet sinne, olivat eri joukkona kentällä.
10. Kun Jooab näki, että häntä uhkasi hyökkäys edestä ja takaa, hän valitsi miehiä kaikista Israelin parhaista sotureista ja asettui sotarintamaan aramilaisia vastaan.
11. Muun väen hän antoi veljensä Abisain johtoon, ja nämä asettuivat sotarintamaan ammonilaisia vastaan.
12. Hän sanoi veljelleen: "Jos aramilaiset tulevat minulle ylivoimaisiksi, tule sinä minun avukseni. Jos taas ammonilaiset tulevat sinulle ylivoimaisiksi, minä autan sinua.
13. Ole luja, ja pysykäämme lujina kansamme puolesta ja Jumalamme kaupunkien puolesta. Tehköön sitten Herra, minkä hyväksi näkee."
14. Sitten Jooab ja väki, joka oli hänen kanssaan, ryhtyi taisteluun aramilaisia vastaan, ja nämä pakenivat häntä.
15. Kun ammonilaiset näkivät aramilaisten pakenevan, hekin pakenivat hänen veljeään Abisaita ja menivät kaupunkiin. Jooab palasi Jerusalemiin.
16. Kun aramilaiset näkivät, että Israel oli voittanut heidät, he lähettivät viestinviejiä nostattamaan niitä aramilaisia, jotka asuivat Eufrat-virran toisella puolella, ja joita johti Soofak, Hadareserin sotapäällikkö.
17. Kun tästä ilmoitettiin Daavidille, hän kokosi koko Israelin sotavoimat ja meni Jordanin yli. Tultuaan heidän lähelleen hän asettui sotarintamaan heitä vastaan. Daavidin asetuttua sotarintamaan aramilaisia vastaan nämä ryhtyivät taisteluun hänen kanssaan.
18. Aramilaiset joutuivat kuitenkin pakenemaan Israelia, ja Daavid surmasi aramilaisilta 7001 vaunuhevosta ja 40.000 jalkamiestä sekä heidän sotapäällikkönsä Soofakin.
19. Kun Hadareserin väki näki, että Israel oli voittanut heidät, he tekivät Daavidin kanssa rauhan ja olivat hänelle alamaisia. Sen jälkeen aramilaiset eivät enää tahtoneet auttaa ammonilaisia.