Ensimmäinen Kuningasten kirja

JAKAUTUNUT VALTAKUNTA: ISRAEL JA JUUDA 12-22 (931-722 eKr.)

Valtakunta jakautuu

1. Rehabeam meni Sikemiin, sillä koko Israel oli tullut sinne tekemään hänet kuninkaaksi. 2. Aik. 10:1-2 2. Jerobeam, Nebatin poika, oli kuullut siitä. Hän oli ollut Egyptissä, jonne hän oli paennut kuningas Salomoa, ja asunut siellä. 3. Israelilaiset olivat lähettäneet kutsumaan hänet. Niin Jerobeam ja koko Israelin kansa tulivat Sikemiin. He sanoivat Rehabeamille: 4. "Sinun isäsi teki ikeemme raskaaksi. Mutta huojenna sinä nyt se kova työ, jota isäsi teetti, ja se raskas ies, jonka hän pani kannettavaksemme, niin me palvelemme sinua." 5. Hän vastasi heille: "Menkää ja odottakaa kolme päivää ja tulkaa sitten takaisin minun luokseni." Niin kansa meni. 6. Kuningas Rehabeam neuvotteli niiden vanhojen kanssa, jotka olivat palvelleet hänen isäänsä Salomoa, kun tämä vielä eli. Hän kysyi: "Kuinka te neuvotte vastaamaan tälle kansalle?" 7. He vastasivat: "Jos sinä tänä päivänä rupeat tämän kansan palvelijaksi ja palvelet heitä, jos kuuntelet heitä ja annat heille heidän mielensä mukaisen vastauksen, niin he ovat sinun palvelijoitasi kaiken elinaikasi." 8. Rehabeam kuitenkin hylkäsi tämän neuvon, jonka vanhat hänelle antoivat, ja neuvotteli niiden nuorten miesten kanssa, jotka olivat kasvaneet hänen kanssaan ja palvelivat häntä. 9. Hän kysyi heiltä: "Kuinka te neuvotte minua vastaamaan tälle kansalle, joka on sanonut minulle: 'Huojenna se ies, minkä isäsi on pannut kannettavaksemme'?" 10. Nuoret miehet, jotka olivat kasvaneet hänen kanssaan, vastasivat hänelle: "Tämä kansa on pyytänyt sinulta: 'Sinun isäsi teki meidän ikeemme raskaaksi, mutta huojenna sinä sitä meiltä'. Sano heille: 'Minun pikkusormeni on paksumpi kuin isäni lantio. 11. Jos siis isäni on sälyttänyt selkäänne raskaan ikeen, niin minä teen ikeenne vielä raskaammaksi. Jos isäni on kurittanut teitä raipoilla, minä kuritan teitä piikkiruoskilla'." 12. Jerobeam ja koko kansa tulivat Rehabeamin luo kolmantena päivänä, kuten kuningas oli käskenyt: "Tulkaa takaisin minun luokseni kolmantena päivänä." 13. Kuningas antoi kansalle kovan vastauksen, hyläten sen neuvon, minkä vanhat olivat antaneet hänelle. 14. Hän sanoi heille nuorten miesten neuvon mukaan: "Jos isäni on tehnyt teidän ikeenne raskaaksi, minä teen sen vielä raskaammaksi. Ja jos isäni on kurittanut teitä raipoilla, minä kuritan teitä piikkiruoskilla." 15. Kuningas ei siis kuullut kansaa. Herra sen niin salli täyttääkseen sanansa, jonka Hän oli siilolaisen Ahian kautta puhunut Jerobeamille, Nebatin pojalle. 16. Kun koko Israel totesi, ettei kuningas heitä kuunnellut, kansa vastasi kuninkaalle: "Mitä osaa meillä on Daavidiin? Ei meillä ole perintöosaa Iisain poikaan. Majoillesi, Israel! Hoida nyt itse asiasi, Daavidin suku!" Israelilaiset palasivat koteihinsa.

Rehabeam Juudan kuninkaana (931-913 eKr.)

17. Rehabeamista tuli vain Juudan kaupungeissa asuvien israelilaisten kuningas. 18. Kun kuningas Rehabeam lähetti verotöiden valvojan Adoramin israelilaisten luo, he kivittivät hänet kuoliaaksi. Silloin kuningas Rehabeam nousi kiireesti vaunuihinsa ja pakeni Jerusalemiin. 19. Näin Israel luopui Daavidin suvusta, ja niin on ollut tähän päivään asti.

Jerobeam I Israelin kuninkaana (931-910 eKr.)

20. Kun koko Israel kuuli, että Jerobeam oli tullut takaisin, he lähettivät kutsumaan hänet kansankokoukseen ja tekivät hänet koko Israelin kuninkaaksi. Daavidin sukua seurasi vain Juudan heimo. 21. Tultuaan Jerusalemiin Rehabeam kokosi Juudan ja Benjaminin heimojen kaikki sotakuntoiset valiomiehet, 180.000 sotilasta, taistelemaan Israelin heimoa vastaan ja palauttamaan kuninkuuden Rehabeamille, Salomon pojalle. 22. Silloin Semajalle, Jumalan miehelle, tuli tämä Jumalan sana: 23. "Sano Rehabeamille, Salomon pojalle, Juudan kuninkaalle, ja koko Juudan ja Benjaminin heimoille sekä muulle kansalle: 24. 'Näin sanoo Herra: Älkää menkö sotimaan veljiänne, israelilaisia, vastaan. Palatkaa kukin kotiinne, sillä minä olen sallinut tämän tapahtua'." He tottelivat Herran sanaa, kääntyivät takaisin ja menivät pois Herran sanan mukaan. 25. Jerobeam linnoitti Sikemin Efraimin vuoristossa ja asettui sinne. Sitten hän lähti sieltä ja linnoitti Penuelin. 26. Jerobeam ajatteli sydämessään: "Nyt valtakunta joutuu takaisin Daavidin suvulle. 27. Jos tämä kansa menee ja uhraa teurasuhreja Herran temppelissä Jerusalemissa, niin heidän sydämensä kääntyy jälleen herransa Rehabeamin, Juudan kuninkaan, puolelle. He tappavat minut ja palaavat Rehabeamin, Juudan kuninkaan, hallittaviksi."

Kultaisten vasikkain palvonta

28. Mietittyään asiaa kuningas teetti kaksi kultaista vasikkaa ja sanoi heille: "Te olette jo tarpeeksi kauan kulkeneet Jerusalemissa. Tässä on, Israel, sinun Jumalasi, joka on johdattanut sinut Egyptin maasta." 29. Hän pystytti toisen Beeteliin, ja toisen hän asetti Daaniin. 30. Tämä koitui heille synniksi. Kansa kulki näiden kuvien luo Daaniin saakka. 2. Kun. 10:29; 2. Kun. 17:21 31. Jerobeam rakensi myös uhrikukkuloille pyhäkköjä ja asetti kansan keskuudesta papeiksi kaikenlaisia miehiä, jotka eivät olleet leeviläisiä. 32. Jerobeam järjesti juhlan 8. kuussa, kuukauden 15. päivänä, samantapaisen juhlan kuin mitä vietettiin Juudassa, ja nousi silloin itse alttarille. Hän teki näin Beetelissä ja uhrasi vasikoille, jotka oli teettänyt. Hän asetti uhrikukkulapappeja Beeteliin. 3. Moos. 23:34-35 33. Jerobeam nousi Beeteliin teettämälleen alttarille 15. päivänä 8. kuuta, jonka ajan hän oli keksinyt omasta päästään. Hän järjesti silloin juhlan israelilaisille ja nousi alttarille polttamaan uhreja.