Ensimmäinen Samuelin kirja
20 LUKU
Joonatan ja Daavid
1. Daavid pakeni Raaman Naajotista, meni ja puhui Joonatanille: "Mitä olen minä tehnyt? Mitä vääryyttä, mitä syntiä olen minä tehnyt isääsi vastaan, kun hän väijyy henkeäni?"
2. Joonatan vastasi: "Ei varmaankaan! Et sinä kuole. Isäni ei tee mitään, suurta eikä pientä, ilmoittamatta minulle. Miksi hän sitten salaisi minulta tämän? Ei ole niin."
3. Daavid vakuutti vannoen: "Isäsi tietää, että olen saanut armon sinun silmiesi edessä. Sen tähden hän ajattelee: 'Älköön Joonatan saako tietää tätä, ettei hän tulisi murheelliseksi'. Mutta niin totta kuin Herra elää, ja niin totta kuin sinä itse elät: On vain askel minun ja kuoleman välillä."
4. Joonatan sanoi Daavidille: "Minä teen hyväksesi kaiken, mitä vain toivot."
5. Daavid sanoi Joonatanille: "Huomenna on uusikuu, ja minun pitäisi istua aterioimassa kuninkaan kanssa. Salli minun mennä ja kätkeytyä ulos kentälle ylihuomisen iltaan asti.
6. Jos isäsi kaipaa minua, sano hänelle: 'Daavid pyysi minulta, että saisi käväistä kaupungissaan Beetlehemissä, sillä koko suvulla on siellä jokavuotiset teurasuhrit'.
7. Jos hän sanoo: 'Hyvä on', niin palvelijasi voi olla rauhassa. Mutta jos hän vihastuu, niin tiedät, että hänellä on paha mielessä.
8. Osoita siis ystävyyttä minua kohtaan, koska olet ottanut palvelijasi Herran liittoon kanssasi. Mutta jos minussa on vääryys, niin surmaa sinä minut. Miksi veisit minut isäsi eteen?"
9. Joonatan sanoi: "Sitä en tee! Jos huomaan, että isälläni on paha mielessä sinua vastaan, minä ilmoitan sen varmasti sinulle."
10. Daavid sanoi Joonatanille: "Kunpa sitten joku ilmoittaisi minulle, antaako isäsi sinulle kovan vastauksen."
11. Joonatan sanoi Daavidille: "Tule, menkäämme ulos kedolle." Niin he menivät molemmat ulos kedolle.
12. Joonatan jatkoi: "Minä vakuutan Herran, Israelin Jumalan, kautta, että koetan huomenna tai ylihuomenna tähän aikaan päästä selville isästäni. Jos Daavidin asiat ovat hyvin, minä varmasti lähetän siitä tiedon ja ilmoitan sen sinulle.
13. Herra rangaiskoon Joonatania nyt ja vasta, jollen isäni mieliessä tehdä sinulle pahaa ilmoita sitä sinulle ja päästä sinua menemään rauhassa. Herra olkoon sinun kanssasi, niin kuin hän on ollut isäni kanssa.
14. Etkö sinäkin, jos silloin vielä elän, etkö sinäkin tee Herran laupeutta minulle, niin että saan pitää henkeni?
15. Ethän koskaan kiellä laupeuttasi minun suvultani, et silloinkaan, kun Herra hävittää kaikki Daavidin vihamiehet maan päältä?"
16. Joonatan teki liiton Daavidin suvun kanssa ja sanoi: "Herra kostakoon Daavidin vihamiehille."
17. Joonatan vannotti vielä Daavidia heidän keskinäisen rakkautensa kautta, sillä hän rakasti Daavidia kuin omaa sieluaan.
18. Joonatan sanoi hänelle: "Huomenna on uusikuu, ja sinua kaivataan, kun paikkasi on tyhjä.
19. Mutta mene ylihuomenna nopeasti siihen paikkaan, mihin kätkeydyit sinä päivänä, jona se teko tapahtui, ja istuudu Eselin kiven ääreen.
20. Minä ammun kolme nuolta sen laitaa kohti kuin ampuisin maaliin.
21. Sitten minä lähetän pojan sanoen: 'Mene ja hae nuolet'. Jos minä silloin sanon pojalle: 'Nuolet ovat takanasi, tännempänä, ota ne', niin tule kotiin, sillä silloin voit olla rauhassa eikä mitään ole tekeillä, niin totta kuin Herra elää.
22. Mutta jos minä sanon sille pojalle: 'Nuolet ovat edessäsi, sinnempänä', niin lähde, sillä Herra lähettää sinut pois.
23. Mitä minä ja sinä olemme keskenämme puhuneet, Herra on ainiaan sen todistaja meidän välillämme, minun ja sinun.
24. Niin Daavid kätkeytyi kedolle. Uudenkuun tultua kuningas istuutui aterialle.
25. Hän istui tavallisella istuimellaan seinän vieressä. Joonatan nousi seisomaan, ja Abner istuutui Saulin viereen. Mutta Daavidin paikka oli tyhjä.
26. Saul ei kuitenkaan sanonut mitään sinä päivänä, sillä hän ajatteli: "Jotakin on hänelle tapahtunut: Hän ei liene puhdas. Varmaankin hän on epäpuhdas."
27. Kun Daavidin paikka oli tyhjänä seuraavanakin päivänä, toisena uudenkuun päivänä, Saul sanoi pojalleen Joonatanille: "Miksi Iisain poika ei ole eilen eikä tänään tullut aterialle?"
28. Joonatan vastasi Saulille: "Daavid pyysi minulta, että saisi mennä Beetlehemiin.
29. Hän sanoi: 'Salli minun mennä, sillä meillä on kaupungissa suvun teurasuhrit, ja veljeni itse on kutsunut minut sinne. Jos siis olen saanut armon sinun silmiesi edessä, niin päästä minut katsomaan veljiäni'. Sen tähden hän ei ole tullut kuninkaan pöytään."
30. Saul vihastui Joonataniin ja sanoi hänelle: "Sinä säädyttömän naisen poika! Tiesinhän minä, että sinä olet mieltynyt Iisain poikaan, häpeäksi itsellesi ja häpeäksi äitisi hävylle.
31. Niin kauan kuin Iisain poika elää maan päällä, et sinä eikä sinun kuninkuutesi ole turvassa. Lähetä nyt noutamaan hänet minun luokseni, sillä hän on kuoleman oma."
32. Joonatan vastasi isälleen Saulille: "Miksi hänet on surmattava? Mitä hän on tehnyt?"
33. Silloin Saul heitti keihään häntä kohti surmatakseen hänet. Niin Joonatan ymmärsi, että hänen isänsä oli päättänyt tappaa Daavidin.
34. Vihasta hehkuen Joonatan nousi pöydästä eikä syönyt mitään toisena uudenkuun päivänä. Hän oli murheissaan Daavidin tähden, koska hänen isänsä oli häväissyt tätä.
35. Seuraavana aamuna Joonatan lähti ulos kedolle, kuten oli sopinut Daavidin kanssa, ja hänellä oli mukanaan pieni poika.
36. Hän sanoi pojalle: "Juokse noutamaan nuolet, jotka minä ammun." Pojan juostessa hän ampui nuolen hänen ylitseen.
37. Kun poika oli menossa siihen paikkaan, missä Joonatanin ampuma nuoli oli, tämä huusi pojalle: "Nuoli on edessäsi, sinnempänä."
38. Joonatan huusi vielä pojalle: "Riennä nopeasti, älä seisahtele!" Niin poikanen otti nuolen ja tuli herransa luo.
39. Poika ei tiennyt asiasta mitään. Ainoastaan Joonatan ja Daavid tiesivät sen.
40. Joonatan antoi aseensa pojalle, joka hänellä oli mukanaan, ja sanoi hänelle: "Mene ja vie nämä kaupunkiin."
41. Pojan mentyä Daavid nousi ylös etelän puolelta. Hän lankesi kasvoilleen maahan [Joonatanin eteen] ja kumartui kolme kertaa. He suutelivat toisiaan ja itkivät yhdessä. Daavid itki syvästi liikutettuna.
42. Joonatan sanoi Daavidille: "Mene rauhassa. Niin on, kuten me olemme vannoneet Herran nimeen ja sanoneet: 'Herra on todistaja meidän välillämme, minun ja sinun, ja minun jälkeläisteni ja sinun jälkeläistesi välillä ainiaan'."