Toinen Aikakirja

30 LUKU

Pääsiäisjuhla

1. Hiskia lähetti sanansaattajat koko Israeliin ja Juudaan sekä kirjoitti kirjeet Efraimiin ja Manasseen, että he tulisivat Herran temppeliin Jerusalemiin viettämään pääsiäistä Herran, Israelin Jumalan, kunniaksi. 2. Kuningas, hänen päämiehensä ja Jerusalemin koko seurakunta päättivät viettää pääsiäistä toisessa kuussa. 3. He eivät voineet viettää sitä silloin heti, koska pappeja ei ollut pyhittäytynyt riittävää määrää, eikä kansa ollut kokoontunut Jerusalemiin. 4. Tämä kelpasi kuninkaalle ja koko seurakunnalle, 5. He päättivät kuuluttaa koko Israelissa Beersebasta Daaniin saakka, että oli tultava Jerusalemiin viettämään pääsiäistä Herran, Israelin Jumalan, kunniaksi. Sitä ei näet oltu vietetty joukolla, niin kuin oli kirjoitettu. 6. Mukanaan kuninkaan ja hänen päämiestensä kirjeet juoksijat kulkivat halki koko Israelin ja Juudan. He julistivat kuninkaan käskystä: "Te israelilaiset, kääntykää Herran, Aabrahamin, Iisakin ja Israelin Jumalan, puoleen, että hän kääntyisi niiden puoleen, jotka teistä ovat säilyneet ja pelastuneet Assurin kuningasten käsistä. 7. Älkää olko kuten teidän isänne ja veljenne, jotka luopuivat Herrasta, isiensä Jumalasta, niin että hän antoi teidät häviön omiksi, niin kuin te itse näette. 8. Älkää siis olko tottelemattomia kuten teidän isänne. Ojentakaa kätenne Herran puoleen ja tulkaa hänen pyhäkköönsä, jonka hän on pyhittänyt ainiaaksi. Palvelkaa Herraa, teidän Jumalaanne, että hänen vihansa hehku kääntyisi teistä pois. 9. Jos te käännytte Herran puoleen, saavat teidän veljenne ja poikanne osakseen laupeuden voittajiltaan ja voivat palata takaisin tähän maahan. Herra, teidän Jumalanne, on näet armollinen ja laupias, eikä hän käännä kasvojaan pois teistä, jos te käännytte hänen puoleensa." 10. Juoksijat kulkivat kaupungista kaupunkiin Efraimin ja Manassen maassa ja Sebuloniin saakka. Mutta heille naurettiin ja heitä pilkattiin. 11. Asserista, Manassesta ja Sebulonista muutamat kuitenkin nöyrtyivät ja tulivat Jerusalemiin. 12. Myös Juudassa vaikutti Jumalan käsi, ja hän antoi heille yksimielisen sydämen tekemään, mitä kuningas ja päämiehet olivat Herran sanan mukaan käskeneet. 13. Niin Jerusalemiin kokoontui paljon kansaa viettämään happamattoman leivän juhlaa toisessa kuussa. Se oli hyvin suuri kokous. 14. He nousivat ja poistivat alttarit Jerusalemista. Myös kaikki suitsutusalttarit he poistivat ja heittivät Kidronin laaksoon. 15. He teurastivat pääsiäislampaan toisen kuun 14. päivänä. Papit ja leeviläiset häpesivät, pyhittäytyivät ja toivat polttouhreja Herran temppeliin. 16. He asettuivat paikoilleen, kuten oli heidän velvollisuutensa Jumalan miehen Mooseksen lain mukaan. Papit vihmoivat verta, otettuaan sitä leeviläisten käsistä. 17. Seurakunnassa oli monia, jotka eivät olleet pyhittäytyneet. Leeviläiset huolehtivat pääsiäislammasten teurastamisesta kaikille, jotka eivät olleet puhtaita, ja niiden pyhittämisestä Herralle. 18. Suurin osa kansasta, heistä monet Efraimista ja Manassesta, Isaskarista ja Sebulonista, eivät olleet puhdistautuneet, vaan söivät pääsiäislampaan toisin kuin oli kirjoitettu. Hiskia oli rukoillut heidän puolestaan sanoen: "Herra, joka olet hyvä, anna anteeksi 19. jokaiselle, joka on kiinnittänyt sydämensä Jumalan, Herran, isiensä Jumalan, etsimiseen, vaikka onkin pyhäkköpuhtautta vailla." 20. Herra kuuli Hiskiaa ja säästi kansaa. 21. Niin israelilaiset, jotka olivat Jerusalemissa, viettivät 7 päivää happamattoman leivän juhlaa iloiten suuresti. Leeviläiset ja papit ylistivät joka päivä Herraa kaiuttaen soittimilla Herran kunniaksi. 22. Hiskia puhutteli ystävällisesti kaikkia leeviläisiä, jotka taitavasti suorittivat tehtävänsä Herran kunniaksi. He söivät 7 päivää juhlauhreja, uhrasivat yhteysuhreja ja ylistivät Herraa, isiensä Jumalaa. 23. Koko seurakunta päätti viettää juhlaa vielä toiset 7 päivää. Niin ilojuhlaa vietettiin vielä 7 päivää. 24. Hiskia, Juudan kuningas, oli lahjoittanut kansalle 1000 härkää ja 7000 lammasta, ja päämiehet olivat antaneet sille lahjana 1000 härkää ja 10.000 lammasta. Silloin paljon pappeja pyhittäytyi. 25. Juudan koko seurakunta iloitsi ja samoin papit, leeviläiset ja koko Israelista tullut seurakunta, niin myös muukalaiset, jotka olivat tulleet Israelin maasta tai asuivat Juudassa. 26. Jerusalemissa oli suuri ilo, sillä Israelin kuninkaan Salomon, Daavidin pojan, ajoista asti ei sellaista ollut tapahtunut Jerusalemissa. 27. Sitten leeviläiset papit nousivat ja siunasivat kansan. Heidän äänensä tuli kuulluksi, ja heidän rukouksensa tuli Herran pyhään asumukseen, taivaaseen.