1.Rakkaat ystävät! Kun meillä on nämä lupaukset, puhdistautukaamme kaikesta lihan ja hengen saastutuksesta, saattaen pyhityksemme täydelliseksi Jumalan pelossa. 1. Tim. 4:8; Hepr. 10:22; 1. Piet. 1:15; 1. Piet. 2:12. Antakaa meille tilaa sydämissänne. Emme ole tehneet kenellekään vääryyttä emmekä olleet kenellekään turmioksi, emme ole kenellekään tuottaneet vahinkoa.3. En sano tätä tuomitakseni teitä. Olenhan jo sanonut, että te olette meidän sydämessämme yhdessä kuollaksemme [synnille] ja yhdessä elääksemme [Jumalalle]. Minulla on paljon luottamusta teihin, paljon aihetta olla teistä ylpeitä. Olen saanut kylliksi lohdutusta, kaikessa ahdingossamme minulla on ylenpalttista iloa.5. Makedoniaan tultuammekaan mielemme1 ei saanut rauhaa, vaan me olimme kaikin tavoin ahdistetut: ulkoapäin taisteluja, sisältä pelkoja. {KR: lihamme. Vrt. sel. 1Kor.1:29.}6. Jumala, joka lohduttaa masentuneita, kuitenkin lohdutti meitä Tiituksen tulolla,7. eikä vain hänen tulollaan, vaan myös sillä lohdutuksella, minkä hän oli saanut teidän luonanne. Hän kertoi meille teidän ikävöimisestänne, valittelustanne ja innostanne minun hyväkseni. Tämä ilahutti minua vieläkin enemmän.
Murhe parannukseksi
8.Vaikka minä kirjeelläni murehdutinkin teitä, en kadu sitä. Tosin kaduinkin, kun havaitsin tuon kirjeen murehduttaneen teitä, vaikkapa vain vähäksi aikaa.9. Nyt kuitenkin iloitsen - en siksi, että tulitte murheellisiksi, vaan koska murheenne oli teille parannukseksi. Te näet tulitte murheellisiksi Jumalan mielen mukaan, ettei teillä olisi meistä mitään vahinkoa.10. Sillä Jumalan mielen mukainen murhe saa aikaan parannuksen, mikä koituu pelastukseksi, ja jota kukaan ei kadu. Maailman murhe taas tuottaa kuoleman. Matt. 5:4; Matt. 26:75; Matt. 27:3-5; Luuk. 18:1311. Näettehän, kuinka suurta intoa juuri tuo Jumalan mielen mukainen murehtimisenne on saanut teissä aikaan: mitä puolustautumista, mitä paheksumista, mitä pelkoa, ikävöimistä, kiivautta, mitä [syyllisen] kurittamista! Te olette kaikin tavoin osoittaneet olevanne puhtaat tässä asiassa.12. Minä tosin kirjoitin teille, en kuitenkaan vääryyttä tehneen enkä vääryyttä kärsineen vuoksi, vaan jotta intonne meidän hyväksemme tulisi ilmi teidän keskuudessanne Jumalan edessä.
Tiituksen tuoma ilosanoma
13.Olemme nyt lohdutettuja. Tämän lohdutuksen lisäksi meitä on vieläkin enemmän ilahduttanut Tiituksen ilo, kun hänen henkensä on saanut virvoitusta teiltä kaikilta.14. Vaikka olenkin jossakin asiassa kehunut teitä hänelle, en ole joutunut häpeään. Kuten kaikki teille puhumamme on totta, niin todeksi on osoittautunut myös se, mistä olemme kehuneet teitä Tiitukselle.15. Hänen sydämensä lämpenee yhä enemmän teitä kohtaan, kun hän muistelee kaikkien teidän kuuliaisuuttanne, kuinka te pelolla ja aroin mielin otitte hänet vastaan.16. Olen iloinen, että voin kaikessa olla teistä turvallisella mielellä.