Toinen Samuelin kirja
21 LUKU
Nälänhätä ja Saulin jälkeläisten teloitus
1. Daavidin aikana oli nälänhätä, jota kesti kolme vuotta peräkkäin. Silloin Daavid etsi Herran kasvoja. Herra vastasi: "Saulin tähden, verivelan alaisen suvun tähden, koska hän surmasi gibeonilaisia."
2. Niin kuningas kutsui gibeonilaiset ja keskusteli heidän kanssaan. Gibeonilaiset eivät olleet israelilaisia, vaan maahan jääneitä amorilaisia. Israelilaiset olivat vannoneet heille valan, mutta Saul oli kiivaillessaan israelilaisten ja Juudan puolesta koettanut tuhota heidät.
3. Daavid kysyi gibeonilaisilta: "Mitä minun on tehtävä teidän hyväksenne, ja millä minun on teidät sovitettava, että te siunaisitte Herran perintöosaa?"
4. Gibeonilaiset vastasivat: "Meidän ja Saulin sekä hänen sukunsa välillä ei ole kysymys hopeasta eikä kullasta, eikä meillä ole valtaa surmata ketään Israelissa." Daavid kysyi: "Mitä sitten vaaditte minua tekemään teidän hyväksenne?"
5. He vastasivat kuninkaalle: "Sen miehen, joka tahtoi tehdä meistä lopun ja hävittää meidät, niin ettei meillä olisi missä olla Israelin koko alueella,
6. sen miehen jälkeläisistä luovutettakoon meille seitsemän miestä teloittaaksemme heidät paaluihin Herralle Saulin, Herran valitun, Gibeassa. Kuningas sanoi: "Minä luovutan."
7. Mefibosetin, Saulin pojan Joonatanin pojan, kuningas kuitenkin säästi Herran valan tähden, joka oli heidän välillään, Daavidin ja Joonatanin, Saulin pojan, välillä.
8. Kuningas otti Rispan, Aijan tyttären, kaksi poikaa, Armonin ja Mefibosetin, jotka tämä oli synnyttänyt Saulille, sekä Meerabin, Saulin tyttären, viisi poikaa, jotka tämä oli synnyttänyt Adrielille, meholalaisen Barsillain pojalle,
9. ja luovutti heidät gibeonilaisten käsiin. Nämä teloittivat heidät paaluihin vuorella Herran edessä, niin että ne seitsemän kuolivat kaikki yhdessä. Heidät surmattiin elonleikkuun ensi päivinä, ohranleikkuun alussa.
10. Silloin Rispa, Aijan tytär, otti säkin ja levitti sen kalliolle. Se oli hänen vuoteenaan elonleikkuun alusta siihen asti, kunnes sade taivaasta vuoti heidän päälleen. Hän ei sallinut taivaan lintujen päivällä eikä metsän eläinten yöllä tulla ruumiiden kimppuun.
11. Kun Daavidille kerrottiin, mitä Rispa, Aijan tytär, Saulin sivuvaimo, oli tehnyt,
12. Daavid meni ja otti Saulin ja hänen poikansa Joonatanin luut Gileadin Jaabeksen miehiltä. Nämä olivat varkain ottaneet ne siltä Beet-Seanin torin muurilta1, jolle filistealaiset olivat heidät ripustaneet surmattuaan Saulin Gilboassa.
13. Hän toi sieltä Saulin ja hänen poikansa Joonatanin luut. Myös paaluihin teloitettujen luut koottiin
14. ja haudattiin yhdessä Saulin ja hänen poikansa Joonatanin luiden kanssa Benjaminin maahan Seelaan, Saulin isän, Kiisin, hautaan. Tämä kaikki tehtiin sen mukaisesti kuin kuningas oli käskenyt. Jumala kuuli sen jälkeen maan rukoukset2.
Daavidin soturien urotöitä
15. Filistealaisten ja Israelin välillä syttyi jälleen sota. Daavid lähti palvelijoineen sotimaan filistealaisia vastaan. Taistelun kestäessä Daavid väsyi.
16. Jisbi-Benob, Raafan jälkeläisiä, jonka keihäs painoi 300 sekeliä3 vaskea, ja joka oli puettu uusiin tamineihin, aikoi surmata Daavidin.
17. Silloin Abisai, Serujan poika, tuli hänen avukseen ja löi filistealaisen kuoliaaksi. Niin Daavidin miehet vannottivat häntä sanoen: "Sinä et saa enää lähteä meidän kanssamme taisteluun, ettet sammuttaisi Israelin lamppua."
18. Sen jälkeen oli taas taistelu filistealaisten kanssa Goobissa. Silloin huusalainen Sibbekai surmasi Safin, joka myös oli Raafan jälkeläisiä.
19. Filistealaisia vastaan oli jälleen taistelu Goobissa. Elhanan, Jare-Ooregimin poika, surmasi Lahmin, gatilaisen Goljatin veljen4, jonka peitsen varsi oli kuin kangastukki.
20. Taas oli taistelu Gatissa. Siellä oli kookas mies, jolla oli kuusi sormea kummassakin kädessä ja kuusi varvasta kummassakin jalassa, yhteensä 24. Hänkin polveutui Raafasta.
21. Kun hän häpäisi Israelia, surmasi hänet Joonatan, Daavidin veljen Simean poika.
22. Nämä neljä polveutuivat gatilaisesta Raafasta. He kaatuivat Daavidin ja hänen palvelijainsa lyöminä.