Toinen Samuelin kirja
7 LUKU
Herran lupaus Daavidille
1. Kun kuningas Daavid kerran istui linnassaan Herran autettua häntä pääsemään rauhaan kaikilta ympärillä olevilta vihollisilta,
2. hän sanoi profeetta Naatanille: "Minä asun setripuisessa linnassa, mutta Jumalan arkki asuu telttakankaan suojassa."
3. Naatan sanoi kuninkaalle: "Tee vain kaikki, mitä mielessäsi on, sillä Herra on kanssasi."
4. Sinä yönä Naatanille tuli kuitenkin tämä Herran sana:
5. "Mene ja sano palvelijalleni Daavidille: Näin sanoo Herra: 'Sinäkö rakentaisit minulle temppelin läsnäoloni paikaksi1?
6. Enhän ole ollut temppelissä siitä päivästä asti, jona johdatin israelilaiset Egyptistä, tähän päivään saakka, vaan olen vaeltanut telttapyhäkössä.
7. Olenko minä koskaan, missä olenkin vaeltanut kaikkien isrelilaisten keskuudessa, millekään Israelin sukukunnalle, jonka olen asettanut kaitsemaan kansaani Israelia, sanonut: Miksi te ette ole rakentaneet minulle setripuista temppeliä?
8. Sano siis palvelijalleni Daavidille: Näin sanoo Herra Sebaot: Minä olen ottanut sinut laitumelta lammasten jäljestä kansani Israelin ruhtinaaksi.
9. Minä olen ollut sinun kanssasi kaikkialla, missä olet vaeltanut, ja olen hävittänyt kaikki vihollisesi sinun tieltäsi. Minä teen sinulle suuren nimen, suurimpien nimien vertaisen maan päällä.
10. Minä valmistan sijan kansalleni Israelille ja istutan sen niin, että se asuu paikallaan eikä enää ole levoton. Vääryyden tekijät eivät sitä enää sorra kuten ennen
11. siitä ajasta saakka, jolloin minä asetin tuomareita kansalleni Israelille. Minä annan sinun päästä rauhaan kaikista vihollisistasi. Herra ilmoittaa sinulle, että Hän on tekevä sinulle huoneen.
12. Kun päiväsi ovat päättyneet, ja sinä lepäät isiesi luona, minä korotan sinun seuraajaksesi jälkeläisesi, joka polveutuu sinusta, ja vahvistan hänen kuninkuutensa.
13. Hän on rakentava minun nimelleni temppelin, ja minä vahvistan hänen valtaistuimensa ainiaaksi.
14. Minä olen oleva hänelle isä, ja hän on oleva minulle poika. Jos hän tekee väärin, minä rankaisen häntä ihmisvitsalla ja niin kuin ihmislapsia kuritetaan,
15. mutta minun armoni ei poistu hänestä, kuten sen poistin Saulista, jonka siirsin pois sinun tieltäsi.
16. Sinun sukusi ja kuninkuutesi pysyvät edessäni ainiaan, ja sinun valtaistuimesi on oleva iäti vahva2'."
17. Juuri näillä sanoilla ja tämän näyn mukaan Naatan puhui Daavidille.
Daavidin rukous
18. Kuningas Daavid meni, asettui Herran eteen ja sanoi: "Mikä olen minä, Herra, Herra, ja mikä on sukuni, että olet saattanut minut tähän asti?
19. Mutta tämäkin on ollut vähän silmissäsi, Herra, Herra, ja niin sinä olet puhunut palvelijasi suvulle myös kaukaisista asioista, näin opettaen ihmisten tavalla, Herra, Herra.
20. Mitä Daavid enää sinulle puhuisi? Sinähän tunnet palvelijasi, Herra, Herra.
21. Oman sanasi tähden ja mielesi mukaan sinä olet tehnyt sen, että ilmoitit palvelijallesi nämä suuret asiat.
22. Sen tähden sinä, Herra Jumala, olet suuri. Kaiken sen mukaan, mitä me olemme korvillamme kuulleet, ei ole sinun vertaistasi, eikä muuta jumalaa ole kuin sinä.
23. Mikä kansa maan päällä on kansasi Israelin vertainen? Onko toista kansaa, jota Jumala itse on käynyt vapahtamaan kansakseen, tehdäkseen sen nimen kuuluisaksi ja tehdäkseen sen maalle suuria ja pelättäviä tekoja kansasi edessä, jonka vapahdit itsellesi Egyptistä pakanain ja heidän jumaliensa vallasta?
24. Sinä olet valmistanut itsellesi kansasi Israelin omaksi kansaksesi ainiaaksi. Sinä, Herra, olet tullut heidän Jumalakseen.
25. Täytä nyt, Herra Jumala, ainiaaksi se, mitä olet puhunut palvelijastasi ja hänen suvustaan. Tee niin kuin olet puhunut.
26. Sinun nimesi tulee siten suureksi ainiaan, ja se on oleva: Herra Sebaot, Israelin Jumala. Palvelijasi Daavidin suku on pysyvä sinun edessäsi.
27. Olethan sinä, Herra Sebaot, Israelin Jumala, ilmoittanut palvelijallesi ja sanonut: 'Minä rakennan sinulle huoneen'. Siitä sinun palvelijasi on saanut rohkeuden esittää tämän rukouksen sinun kuullaksesi.
28. Nyt, Herra, Herra, sinä olet Jumala, ja sinun sanasi ovat todet. Kun sinä olet luvannut palvelijallesi tämän hyvän,
29. niin suvaitse nyt siunata palvelijasi sukua, että se pysyisi ainiaan sinun edessäsi. Sinä, Herra, Herra, olet näet sen luvannut, ja sinun palvelijasi suku on oleva siunattu ainiaan sinun siunauksellasi."