1.Daarejaves näki hyväksi asettaa valtakuntaansa 120 maaherraa1, jotta heitä olisi kaikkialla valtakunnassa. {Meedo-Persian valtakunnassa oli vähän yli 20 laajaa satraappikuntaa, joissa kussakin oli ylimpänä virkamiehenä kshatrapavan = satraappi. Kussakin satraappikunnassa oli useita medina-nimisiä pienempiä hallintoalueita, joita tähän aikaan oli 120 (Esterin aikana, 1:1, niitä oli 127). Niiden ylimmistä virkamiehistä käytetään tässä kuusi kertaa nimitystä acHaShDaRPeNaJa' (nähtäv. persiaa). Medinain ylimpien virkamiesten aramealainen nimitys oli PecHaH (esim. Esra 8:36. Neh.2:7,9. Mal.1:8). Tätä nimitystä käytettiin Juudan medinan maaherrasta.}2. Heidän yläpuolellaan oli kolme valtaherraa, joista Daniel oli yksi. Heille oli maaherrojen määrä tehdä tili toiminnastaan, ettei kuningas kärsisi vahinkoa.3. Daniel oli muita valtaherroja ja maaherroja etevämpi, sillä hänessä oli erinomainen henki. Kuningas aikoi asettaa hänet koko valtakunnan päämieheksi.
Juoni Danielia vastaan
4.Toiset valtaherrat ja maaherrat etsivät silloin Danielia vastaan aihetta valtakunnan hallinnossa. He eivät kuitenkaan voineet löytää mitään syytä eikä rikkomusta, sillä hän oli uskollinen, eikä hänestä löydetty laiminlyöntiä tai rikkomusta.5. Miehet sanoivat silloin: "Me emme löydä tuossa Danielissa mitään syytä, ellemme löydä sitä hänen uskonnossaan."6. Valtaherrat ja maaherrat menivät kiiruusti kuninkaan luo ja sanoivat hänelle: "Kuningas Daarejaves eläköön ainiaan!7. Kaikki kuninkaalliset valtaherrat, päälliköt, maaherrat, hallitusmiehet ja käskynhaltijat ovat keskenään sopineet, että olisi annettava kuninkaallinen julistus ja vahvistettava kielto, että kuka ikinä 30 päivän kuluessa rukoilee jotakin keneltäkään jumalalta tai ihmiseltä paitsi sinulta, kuningas, hänet heitettäköön leijonain luolaan.8. Kuningas! Säädä kielto ja kirjoita kirjoitus, mitä meedialaisten ja persialaisten peruuttamattoman lain mukaan ei voida muuttaa."9. Kuningas Daarejaves teetti tällaisen kirjoituksen ja kiellon.10. Saatuaan tietää tällaisen kirjoituksen laatimisesta Daniel meni taloonsa, jonka yläsalin ikkunat olivat avatut Jerusalemiin päin. Hän lankesi kolmena hetkenä päivässä polvilleen, rukoili ja kiitti Jumalaansa, kuten oli ennenkin tehnyt.11. Miehet menivät kiiruusti sinne ja tapasivat Danielin rukoilemasta ja avuksi huutamasta Jumalaansa.12. Silloin he menivät kuninkaan luo ja muistuttivat tätä kiellostaan: "Etkö ole kirjoittanut kieltoa, että kuka ikinä 30 päivän kuluessa rukoilee jotakin keneltäkään jumalalta tai ihmiseltä, paitsi sinulta, kuningas, se heitettäköön leijonain luolaan?" Kuningas vastasi: "Kielto on luja meedialaisten ja persialaisten peruuttamattoman lain mukaan."13. Silloin he sanoivat kuninkaalle: "Daniel, joka on juutalaisia pakkosiirtolaisia, ei välitä sinusta, kuningas, eikä kiellosta, jonka olet kirjoittanut, vaan kolmena hetkenä päivässä hän toimittaa rukouksensa."14. Kuullessaan tämän kuningas tuli hyvin murheelliseksi. Hän mietti, miten voisi pelastaa Danielin. Auringon laskuun asti hän vaivasi itseään vapauttaakseen hänet.15. Silloin ne miehet menivät kiiruusti kuninkaan luo ja sanoivat hänelle: "Tiedä, kuningas, meedialaisten ja persialaisten laki on, ettei mitään kuninkaan vahvistamaa kieltoa tai julistusta peruuteta."16. Silloin kuningas käski noutaa Danielin ja heittää hänet leijonien luolaan. Danielille kuningas sanoi: "Sinun Jumalasi, jota lakkaamatta palvelet, pelastakoon sinut." Luolan suulle tuotiin kivi, jolla se suljettiin.17. Kuningas sinetöi sen omallaan ja ylimystensä sineteillä, ettei Danielin asiassa tapahtuisi muutosta.18. Kuningas meni palatsiinsa ja vietti yönsä paastoten. Hän ei sallinut tuoda eteensä naisia, ja hänen unensa pakeni häneltä.19. Aamun sarastaessa kuningas nousi ja meni kiiruusti leijonien luolalle.20. Lähestyessään luolaa hän huusi Danielille murheellisella äänellä: "Daniel, sinä elävän Jumalan palvelija, onko Jumalasi, jota lakkaamatta palvelet, voinut pelastaa sinut leijonilta?"21. Daniel vastasi: "Kuningas eläköön ainiaan!22. Jumalani on lähettänyt enkelinsä ja sulkenut leijonien kidat, niin että ne eivät ole vahingoittaneet minua. Minut on näet havaittu nuhteettomaksi hänen edessään, enkä minä ole tehnyt rikosta sinuakaan vastaan, kuningas."23. Kuningas ihastui suuresti ja käski ottaa Danielin ylös luolasta. Kun Daniel oli otettu luolasta, hänessä ei havaittu mitään vammaa, sillä hän oli turvannut Jumalaansa.24. Kuningas käski tuoda Danielia syyttäneet miehet ja heittää heidät lapsineen ja vaimoineen leijonien luolaan. He eivät ehtineet luolan pohjaan, kun leijonat hyökkäsivät heidän kimppuunsa ja murskasivat kaikki heidän luunsa.
Kuninkaan kirje valtakunnan kansoille
25.Kuningas Daarejaves kirjoitti kaikille kansoille, kansakunnille ja kielille, joita asuu koko maan päällä2: "Suuri olkoon teidän rauhanne! {Se on, Meedo-Persian valtakunnassa.}26. Minä olen antanut käskyn, että valtakuntani koko valtapiirissä vavistakoon ja peljättäköön Danielin Jumalaa. Hän on elävä Jumala ja pysyy iäti. Hänen valtakuntansa ei häviä, eikä hänen herrautensa lopu. Dan. 2:44; Dan. 4:31; Dan. 7:1427. Hän pelastaa ja vapahtaa, hän tekee tunnustekoja ja ihmeitä taivaassa ja maan päällä, hän, joka pelasti Danielin leijonien kynsistä."
Danielin arvo ja kunnia
28.Daniel oli korkeassa arvossa ja kunniassa Daarejaveksen valtakunnassa sekä persialaisen Kooreksen valtakunnassa.