Viides Mooseksen kirja

MOOSEKSEN ENSIMMÄINEN PUHE

1 LUKU

Katsaus erämaavaellukseen

1. Nämä ovat ne sanat, jotka Mooses puhui koko Israelille Jordanin tuolla puolella, erämaassa, Arabaassa¹, vastapäätä Suufia, Paaranin, Toofelin, Laabanin, Haserotin ja Dii-Saahabin välillä. {KR: Aromaassa, Hebr. 'aRaaBaaH, vajoamalaakso Gennesaretin järven pohjoispuolelta Jordanin ja Kuolleenmeren kahden puolen ja etelään Akaban lahden pohjoispäähän.} 2. Hoorebilta on 11 päivänmatkaa, Seirin vuoriston tietä, Kaades-Barneaan. 3. 40. vuoden 11. kuussa, kuukauden 1. päivänä, Mooses puhui israelilaisille kaiken, mitä Herra oli käskenyt hänen puhua heille. 4. Tämä tapahtui hänen voitettuaan Siihonin, amorilaisten kuninkaan, joka asui Hesbonissa, ja Oogin, Baasanin kuninkaan, joka asui Astarotissa, Edrein luona. 5. Jordanin tuolla puolella Mooabin maassa Mooses alkoi selittää tätä lakia (TooRaaH). Hän puhui näin: 6. "Herra, meidän Jumalamme, sanoi meille Hoorebilla: 'Te olette jo tarpeeksi kauan olleet tämän vuoren vaiheilla. 7. Kääntykää toisaalle, lähtekää liikkeelle ja menkää amorilaisten vuoristoon ja kaikkien heidän naapuriensa alueille Arabaan, Vuoristoon, Alankomaahan, Negeviin, meren rannikolle, kanaanilaisten maahan, Libanoniin ja suurelle Eufratvirralle saakka. 8. Minä annan sen maan teidän valtaanne. Menkää ja ottakaa omaksenne se maa, jonka Herra teidän isillenne, Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille, vannotulla valalla on luvannut antaa heille ja heidän jälkeläisilleen.' 1. Moos. 12:7; 1. Moos. 15:18-19; 1. Moos. 17:8

Apulaisjohtajat

9. Minä puhuin silloin teille: 'Minä en jaksa yksin kantaa teitä. 10. Herra, teidän Jumalanne, on antanut teidän lisääntyä, ja teidän lukunne on tänä päivänä kuin taivaan tähtien. 11. Lisätköön Herra, teidän isienne Jumala, teitä vielä tuhatkertaisesti ja siunatkoon teitä, niin kuin hän on teille puhunut. 12. Mutta kuinka minä voisin yksin kantaa sitä kuormaa ja taakkaa, joka minulla on teistä ja teidän riitelemisistänne? 13. Tuokaa tänne viisaita, ymmärtäviä ja kokeneita miehiä jokaisesta heimostanne, niin minä asetan heidät teidän johtajiksenne.' 14. Te vastasitte minulle ja sanoitte: 'Se on hyvä, mitä sinä ehdotat tehtäväksi'. 15. Minä otin teidän sukukuntienne päämiehet, jotka olivat viisaita ja kokeneita miehiä, ja asetin heidät teidän johtajiksenne, 1000:n, 100:n, 50:n ja 10:n päälliköiksi teidän sukukuntiinne. 16. Minä annoin teidän tuomareillenne ohjeen: 'Kuulustelkaa veljiänne ja tuomitkaa oikein, jos jollakulla on riita-asia veljensä tai luonaan asuvan muukalaisen kanssa. 17. Älkää katsoko henkilöön tuomitessanne, vaan kuulkaa pientä yhtä hyvin kuin suurtakin. Älkää pelätkö ketään ihmistä, sillä tuomio on Jumalan. Mutta asia, joka on teistä liian vaikea, lykätkää minun tutkittavakseni.' 18. Minä annoin teille ohjeet kaikesta, mitä teidän oli tehtävä. 19. Me lähdimme liikkeelle Hoorebilta ja kuljimme koko sen suuren ja pelottavan erämaan kautta, jonka te olette nähneet, amorilaisten vuoriston tietä, kuten Herra, meidän Jumalamme, oli käskenyt meitä, ja tulimme Kaades-Barneaan. 20. Minä sanoin teille: 'Te olette tulleet amorilaisten vuoristoon, jonka Herra, meidän Jumalamme, antaa meille. 21. Herra, sinun Jumalasi, antaa maan sinun valtaasi. Mene ja ota se omaksesi, kuten Herra, isiesi Jumala, on sinulle puhunut. Älä pelkää äläkä arkaile.'

Vakoojat lähetetään

22. Te kaikki tulitte silloin minun eteeni ja sanoitte: 'Lähettäkäämme miehiä edellämme tutkimaan maata ja antamaan meille tietoja tiestä, jota meidän on sinne mentävä, ja kaupungeista, joihin tulemme'. 23. Minä pidin tätä puhetta hyvänä ja otin teidän keskuudestanne 12 miestä, yhden kustakin heimosta. 24. Nämä lähtivät ja nousivat vuoristoon, tulivat Eskolin laaksoon ja vakoilivat maata. 25. He ottivat mukaansa maan hedelmiä ja toivat meille. He antoivat meille tietoja ja sanoivat: 'Maa, jonka Herra, meidän Jumalamme, antaa meille, on hyvä'.

Epäusko ja kapina

26. Te ette kuitenkaan tahtoneet mennä sinne, vaan niskoittelitte Herran, teidän Jumalanne, käskyä vastaan. 27. Te napisitte teltoissanne ja sanoitte: 'Siksi että Herra vihaa meitä, hän vei meidät pois Egyptin maasta, antaakseen meidät amorilaisten käsiin ja tuhotakseen meidät. 28. Mihin me menemme? Veljemme ovat saattaneet meidän rohkeutemme raukeamaan, sillä he sanovat: Siellä on meitä suurempi ja kookkaampi kansa, siellä on suuria, taivaan tasalle varustettuja kaupunkeja. Näimmepä siellä anakilaisiakin'². {Anakilaisia: Ks. 4Moos.13:23,29,34. 5Moos.2:11,12,20,21. 1Kun.17.} 29. Minä sanoin teille: 'Älkää säikähtykö älkääkä pelätkö heitä. 30. Herra, teidän Jumalanne, käy teidän edellänne ja taistelee itse teidän puolestanne. Niin hän on tehnyt teille teidän nähtenne Egyptissä 31. ja erämaassa, jossa olet nähnyt, kuinka Herra, sinun Jumalasi, on kantanut sinua, kuten mies kantaa poikaansa, koko sen matkan, jonka te olette kulkeneet, kunnes tulitte tähän paikkaan.' 32. Te ette silti luottaneet Herraan, teidän Jumalaanne, 33. joka kävi teidän edellänne tiellä katsoakseen teille leiripaikat: yöllä tulessa, valaistakseen teille tien, jota teidän oli kuljettava, ja päivällä pilvessä.

Rangaistus kapinoinnin johdosta

34. Kun Herra kuuli teidän puheenne, hän vihastui ja vannoi sanoen: 35. 'Totisesti, kukaan näistä miehistä, tästä pahasta sukupolvesta, ei saa nähdä sitä hyvää maata, jonka minä valalla vannoen olen luvannut antaa teidän isillenne, 36. ei kukaan, paitsi Kaaleb, Jefunnen poika. Hän saa sen nähdä, ja hänelle ja hänen lapsilleen minä annan sen maan, jossa hän on jo käynyt, koska hän on uskollisesti seurannut Herraa'. 37. Myös minuun Herra vihastui teidän tähtenne ja sanoi: "Sinäkään et pääse sinne. 38. Joosua, Nuunin poika, joka palvelee sinua, hän pääsee sinne. Vahvista häntä, sillä hän on jakava maan Israelille perinnöksi. 39. Teidän lapsenne, joiden sanoitte joutuvan vihollisen saaliiksi, ja teidän poikanne, jotka eivät vielä tiedä, mikä on hyvää, mikä pahaa, he pääsevät sinne. Heille minä annan sen maan, ja he ottavat sen omakseen. 40. Mutta te kääntykää takaisin ja lähtekää liikkeelle erämaahan, Kaislameren tietä.' 41. Te vastasitte ja sanoitte minulle: 'Me olemme tehneet syntiä Herraa vastaan. Me menemme ja taistelemme, aivan kuten Herra, meidän Jumalamme, on meitä käskenyt.' Te vyöttäydyitte kaikki sota-aseisiinne ja lähditte kevytmielisesti nousemaan vuoristoon. 42. Herra sanoi minulle: 'Sano heille: Älkää nousko sinne älkääkä antautuko taisteluun, sillä minä en ole teidän kanssanne. Älkää tehkö niin, etteivät vihollisenne voittaisi teitä'. 43. Te ette kuitenkaan kuunnelleet minun sanojani, vaan olitte tottelemattomia Herran käskylle ja lähditte uhmaten vuoristoon. 44. Amorilaiset, jotka asuvat siinä vuoristossa, tulivat teitä vastaan ja ajoivat teitä takaa kuin mehiläiset ja hajottivat teidät Seirissä, ja aina Hormaan asti. 45. Te palasitte ja itkitte Herran edessä, mutta hän ei ottanut huomioon teidän huutoanne, ei kuunnellut teitä. 46. Te viivyitte Kaadeksessa hyvän aikaa."