Saarnaaja

6 LUKU

Rikkaus, kunnia ja onni

1. Onnettomuus on tämäkin, minkä olen nähnyt auringon alla ja mikä raskaasti painaa ihmistä: 2. Jumala antaa miehelle rikkautta, tavaraa ja kunniaa, niin ettei häneltä puutu mitään kaikesta siitä, mitä hän halajaa, mutta ei salli hänen nauttia sitä, vaan sen nauttii vieras. Se on turhuutta ja raskas kärsimys. 3. Miehelle voisi syntyä vaikkapa sata lasta, hän eläisi lukuisia vuosia, ja paljot olisivat hänen vuosiensa päivät. Mutta jos hän ei saisi tyydyttää omaa haluaan omaisuudellaan eikä saisi edes hautausta, niin sanon, että keskonen olisi onnellisempi kuin hän. 4. Sehän tulee turhaan, menee pimeyteen, ja sen nimi peittyy pimeyteen. 5. Keskonen ei ole aurinkoa nähnyt eikä tuntenut. Sen lepo on parempi kuin hänen. 6. Vaikka hän eläisi kaksi kertaa tuhannen vuotta, mutta ei saisi nähdä onnea, eikö kuitenkin kaikki mene samaan paikkaan? 7. Kaikki ihmisen vaivannäkö tapahtuu hänen oman suunsa hyväksi, eikä sen halu kuitenkaan täyty. 8. Sillä mitä etua on viisaalla tyhmän edellä, ja mitä kurjalla siitä, että hän osaa vaeltaa oikein elävien edessä? 9. Parempi silmän näkö kuin halun haihattelu. Tämäkin on turhuutta ja tuulen tavoittelua. 10. Mitä on olemassa, sille on pantu nimi jo kauan sitten, ja edeltä käsin on säädetty, mitä ihmisestä on tuleva. Eikä hän voi riidellä vahvempansa kanssa. 11. Niinhän on: Puheen paljous enentää turhuutta. Mitä etua on ihmisellä siitä?