Hesekiel
26 LUKU
Tuomio Tyyrolle
1. Oli yhdestoista vuosi, ensimmäisen kuukauden ensimmäinen päivä, kun minulle tuli tämä Herran sana:
2. "Ihmislapsi, Tyyro sanoi Jerusalemista: 'Kas niin! Murrettu on kansojen ovi, minuun päin se on kääntynyt. Minä tulen täyteen [rikkauksia], se taas on rauniona!'
3. Sen tähden, näin sanoo Herra, Herra: Minä käyn sinun kimppuusi, Tyyro, ja nostatan monet kansat sinua vastaan, kuten meri nostaa aaltonsa.
4. Ne hävittävät Tyyron muurit, repivät maahan sen tornit. Minä lakaisen siitä pois sen tomutkin ja panen sen paljaaksi kallioksi.
5. Siitä tulee verkkojen kuivauspaikka keskelle merta. Minähän olen puhunut, sanoo Herra, Herra. Se joutuu kansojen ryöstettäväksi.
6. Sen mantereella olevien tytärkaupunkien asukkaat surmataan miekalla, ja he tulevat tietämään, että minä olen Herra.
7. Näin sanoo Herra, Herra: Minä tuon Tyyron kimppuun Nebukadnessarin, Baabelin kuninkaan pohjoisesta, kuninkaitten kuninkaan, hevosten, vaunujen, ratsumiesten ja suuren sotaväen paljouden kanssa.
8. Sinun mantereella olevien tytärkaupunkiesi väen hän surmaa miekalla. Sinua vastaan hän asettaa saartovarusteet, luo sinua vastaan vallin, nostaa sinua vastaan kilpikatoksen,
9. suuntaa sinun muureihisi murtajansa iskut ja kukistaa tornisi rauta-aseillaan.
10. Hänen hevostensa paljous peittää sinut pölyyn. Ratsumiesten, pyörien ja vaunujen ryskeestä sinun muurisi vapisevat, kun hän hyökkää sisälle sinun porteistasi, niin kuin valloitettuun kaupunkiin hyökätään.
11. Hevostensa kavioilla hän tallaa rikki kaikki sinun katusi, surmaa miekalla sinun kansasi, ja sinun mahtavat patsaasi kaatuvat maahan.
12. He riistävät sinun rikkautesi ja ryöstävät kauppatavarasi, repivät muurisi maahan ja kukistavat kauniit talosi. Sinun kivesi, puusi ja tomusi he heittävät meren syvyyteen.
13. Minä lakkautan laulujesi helinän, eikä kuulu enää kitaraisi soitto.
14. Minä panen sinut paljaaksi kallioksi, sinusta tulee verkkojen kuivauspaikka, eikä sinua enää rakenneta. Minä, Herra, olen puhunut, sanoo Herra, Herra.
15. Näin sanoo Herra, Herra Tyyrolle: Eivätkö saaret vapise sinun kukistumisesi pauhusta, kun haavoitetut voihkivat, kun surman omat tapetaan sinun keskelläsi.
16. Kaikki meren ruhtinaat astuvat alas valtaistuimiltaan. He heittävät pois viittansa ja riisuvat kirjaellut vaatteensa. He pukeutuvat kauhuun ja istuvat maahan, värisevät joka hetki, tyrmistyneinä sinun tähtesi.
17. He virittävät sinusta itkuvirren ja sanovat sinulle: 'Kuinka olet meriltä hävinnyt sinä, joka olit asuttu, sinä ylistetty kaupunki, väkevä merellä, sinä ja sinun asukkaasi, jotka levittivät kauhuaan kaikkiin siellä asuviin.
18. Nyt järkkyvät saaret sinun kukistumisesi päivänä, merensaaret kauhistuvat sinun loppuasi.'
19. Sillä Herra, Herra, sanoo näin: Minä teen sinusta aution kaupungin, kuten ovat asumattomat kaupungit, kun minä annan syvyyden käydä päällesi, ja paljot vedet peittävät sinut.
20. Minä syöksen sinut alas hautaan vaipuneitten pariin, muinaisaikojen kansan luo. Minä annan sinulle asunnon maan syvyyksissä, kuten siellä ovat muinaisaikojen rauniot hautaan vaipuneitten parissa, ettei sinussa asuttaisi, etkä nousisi elävien maahan1.
21. Minä panen sinut kauhua herättäväksi muistoksi, eikä sinua sitten enää ole: Jos sinua etsitään, ei sinua löydetä pitkään aikaan sanoo Herra, Herra."