1.Diina, Leean tytär, jonka hän oli synnyttänyt Jaakobille, meni tapaamaan sen maan tyttäriä.2. Sikem, joka oli hivviläisen Hamorin, sen maan ruhtinaan, poika, näki hänet, otti hänet luokseen, makasi hänen kanssaan ja teki hänelle väkivaltaa.3. Hänen sydämensä kiintyi Diinaan, Jaakobin tyttäreen, ja hän rakasti tyttöä ja viihdytteli häntä.4. Sikem sanoi isälleen Hamorille: "Hanki minulle tämä tyttö vaimoksi."5. Jaakob oli saanut kuulla, että Sikem oli raiskannut hänen tyttärensä Diinan. Kun hänen poikansa olivat hänen laumansa kanssa laitumella, Jaakob kuitenkin vaikeni asiasta, kunnes he palasivat.6. Hamor, Sikemin isä, meni Jaakobin luo puhuttelemaan häntä.7. Kun Jaakobin pojat tulivat laitumelta ja kuulivat, mitä oli tapahtunut, he olivat närkästyneitä ja vihastuivat kovin siitä, että Sikem oli tehnyt häpeällisen teon Israelissa makaamalla Jaakobin tyttären. Sellaistahan ei sovi tehdä. 5. Moos. 22:218. Niin Hamor puhui heille: "Poikani Sikemin sydän on mieltynyt teidän sisareenne. Antakaa hänet tälle vaimoksi.9. Lankoutukaa meidän kanssamme, antakaa te tyttäriänne meille, ja ottakaa te itsellenne meidän tyttäriämme,10. ja jääkää asumaan meidän luoksemme. Maa on oleva teille avoinna, asukaa siinä, kierrelkää siinä ja asettukaa siihen."11. Sikem sanoi tytön isälle ja veljille: "Suokaa minun saada armo silmienne edessä, ja mitä te vaaditte minulta, sen minä annan.12. Vaatikaa minulta kuinka suuri morsiamen hinta ja kuinka suuret antimet tahansa. Minä annan, mitä te minulta vaaditte. Antakaa minulle vain se tyttö vaimoksi."13. Jaakobin pojat vastasivat Sikemille ja hänen isälleen Hamorille petollisesti sen johdosta, että hän oli raiskannut heidän sisarensa Diinan.14. He sanoivat heille: "Emme voi tehdä sitä. Emme voi antaa sisartamme ympärileikkaamattomalle miehelle, sillä me pidämme sellaista häpeällisenä.15. Me suostumme vain sillä ehdolla, että te tulette meidän kaltaisiksemme ja ympärileikkaatte kaikki miehenpuolenne.16. Silloin me annamme omia tyttäriämme teille ja otamme itsellemme teidän tyttäriänne, ja me asetumme teidän luoksenne ja tulemme yhdeksi kansaksi.17. Mutta jos te ette kuule meitä ettekä ympärileikkauta itseänne, me otamme sisaremme ja lähdemme pois."18. Heidän puheensa kelpasi Hamorille ja Sikemille, Hamorin pojalle.19. Nuori mies ryhtyi heti toimeen, sillä hän oli mieltynyt Jaakobin tyttäreen. Hän oli suuremmassa arvossa kuin kukaan muu hänen isänsä perheessä.20. Hamor ja hänen poikansa Sikem menivät kaupunkinsa porttiin ja puhuivat kaupunkinsa miehille:21. "Näillä miehillä on rauha mielessä meitä kohtaan. Antakaamme heidän siis asettua tähän maahan ja kierrellä siinä, onhan maa tilava heillekin joka suuntaan. Ottakaamme heidän tyttäriään vaimoiksemme, ja antakaamme tyttäriämme heille.22. Mutta vain sillä ehdolla miehet suostuvat asettumaan meidän luoksemme, tullakseen meidän kanssamme yhdeksi kansaksi, että kaikki miehenpuolemme ympärileikataan, niin kuin heidätkin on ympärileikattu.23. Tulevathan silloin heidän karjansa, tavaransa ja kaikki heidän juhtansa meidän omiksemme. Suostukaamme siis, niin he asettuvat luoksemme."24. He kuulivat Hamoria ja hänen poikaansa Sikemiä, kaikki, jotka kulkivat hänen kaupunkinsa portista. Niin kaikki miehenpuolet, kaikki, jotka kulkivat hänen kaupunkinsa portista, ympärileikkauttivat itsensä.
Joukkomurha ja kaupungin ryöstö
25.Mutta kolmantena päivänä, kun he olivat kipeimmillään, Jaakobin kaksi poikaa, Simeon ja Leevi, Diinan veljet, ottivat kumpikin miekkansa ja kenenkään aavistamatta hyökkäsivät kaupunkiin, tappaen jokaisen miehenpuolen.26. Myös Hamorin ja hänen poikansa Sikemin he surmasivat miekan terällä, ottivat Diinan Sikemin talosta ja menivät pois.27. Jaakobin pojat hyökkäsivät haavoitettujen kimppuun ja ryöstivät kaupungin heidän sisarensa raiskaamisen vuoksi.28. He anastivat heidän lampaansa ja vuohensa, nautakarjansa, aasinsa ja kaiken, mitä oli kaupungissa ja laitumilla.29. Kaiken heidän tavaransa, kaikki heidän lapsensa ja vaimonsa he veivät saaliinaan. He ryöstivät samoin kaiken muun, mitä taloissa oli.30. Silloin Jaakob sanoi Simeonille ja Leeville: "Te olette syösseet minut onnettomuuteen, saattaneet minut tämän maan asukkaiden, kanaanilaisten ja perissiläisten, vihoihin. Minun joukkoni on vähäinen. Jos he kokoontuvat minua vastaan, niin he tuhoavat minut, ja niin minut ja minun sukuni hävitetään."31. He vastasivat: "Pitikö hänen kohdella meidän sisartamme kuin porttoa!"