1.Jaakob asui siinä maassa, jossa hänen isänsä oli oleskellut muukalaisena, Kanaanin maassa.2. Tämä on kertomus Jaakobin suvusta. Kun Joosef oli 17 vuoden ikäinen, hän oli veljiensä kanssa lampaita paimentamassa. Hän oli nuorukaisena isänsä sivuvaimojen Bilhan ja Silpan poikien seurassa. Mitä pahaa kuuli heistä puhuttavan, sen hän kertoi isälleen.3. Israel rakasti Joosefia enemmän kuin kaikkia muita poikiaan, koska tämä oli syntynyt hänelle hänen vanhalla iällään. Hän teetti tälle pitkäliepeisen, hihallisen viitan.4. Kun hänen veljensä näkivät, että heidän isänsä rakasti häntä enemmän kuin kaikkia hänen veljiään, he vihasivat häntä eivätkä voineet puhutella häntä ystävällisesti.5. Kerran Joosef näki unen ja kertoi sen veljilleen. Sen jälkeen he vihasivat häntä vielä enemmän.6. Hän näet kertoi heille: "Kuulkaa, millaista unta minä olen nähnyt.7. Me olimme sitovinamme lyhteitä vainiolla. Minun lyhteeni nousi seisomaan, ja teidän lyhteenne asettuivat ympärille ja kumarsivat minun lyhdettäni."8. Niin hänen veljensä sanoivat hänelle: "Sinustako tulisi meidän kuninkaamme, sinäkö hallitsisit meitä?" He vihasivat häntä vielä enemmän hänen uniensa ja puheittensa tähden.9. Hän näki vielä toisenkin unen, jonka hän kertoi veljilleen ja sanoi: "Minä näin vielä unen: Aurinko, kuu ja yksitoista tähteä kumarsivat minua."10. Kun hän kertoi sen isälleen ja veljilleen, hänen isänsä nuhteli häntä ja sanoi hänelle: "Mikä uni se on, jonka sinä olet nähnyt? Olisiko minun ja äitisi ja veljiesi tultava kumartumaan sinun eteesi maahan?"11. Hänen veljensä kadehtivat häntä, mutta hänen isänsä pani tämän mieleensä.12. Kun hänen veljensä olivat menneet kaitsemaan isänsä lampaita Sikemiin,13. Israel sanoi Joosefille: "Veljesi ovat paimenessa Sikemissä. Tule, minä lähetän sinut heidän luokseen." Hän vastasi: "Tässä olen."14. Hänen isänsä sanoi hänelle: "Mene katsomaan, kuinka veljesi ja karja voivat, ja kerro sitten minulle." Hän lähetti Joosefin matkalle Hebroninlaaksosta, ja hän tuli Sikemiin.15. Muuan mies kohtasi hänet hänen harhaillessaan kedolla. Mies kysyi häneltä: "Mitä etsit?"16. Hän vastasi: "Minä etsin veljiäni. Sano minulle, missä he ovat paimentamassa."17. Mies vastasi: "He lähtivät pois täältä, sillä minä kuulin heidän sanovan: 'Menkäämme Dootaniin'." Niin Joosef meni veljiensä jäljissä ja löysi heidät Dootanista.18. Kun he kaukaa näkivät hänet, ennen kuin hän saapui heidän luokseen, he pitivät neuvoa tappaakseen hänet.19. He sanoivat toisilleen: "Tuolla tulee se unennäkijä!20. Tulkaa, tappakaamme nyt hänet ja heittäkäämme hänet johonkin kaivoon ja sanokaamme: Villipeto on syönyt hänet. Saammepa sitten nähdä, mitä hänen unistaan tulee."21. Kun Ruuben sen kuuli, hän tahtoi pelastaa Joosefin heidän käsistään ja sanoi: "Älkäämme lyökö häntä kuoliaaksi."22. Ruuben lisäsi: "Älkää vuodattako verta. Heittäkää hänet tähän kaivoon, joka on täällä erämaassa, mutta älkää satuttako kättänne häneen." Hän tahtoi pelastaa Joosefin heidän käsistään, saattaakseen hänet takaisin isänsä luo.23. Kun Joosef sitten tuli veljiensä luo, he riisuivat häneltä hänen viittansa, pitkäliepeisen hihallisen viitan, joka oli hänen yllään,24. ottivat hänet ja heittivät hänet kaivoon. Kaivo oli tyhjä, siinä ei ollut vettä.25. Sen jälkeen he istuivat aterioimaan. Kun he nostivat silmänsä, he näkivät ismaelilaisen matkueen tulevan Gileadista. Heidän kamelinsa kuljettivat kumihartsia, balsamia ja hajupihkaa, ja he olivat viemässä niitä Egyptiin.26. Silloin Juuda sanoi veljilleen: "Mitä hyötyä meillä on siitä, että surmaamme veljemme ja salaamme hänen verensä?27. Tulkaa, myykäämme hänet ismaelilaisille, mutta älköön kätemme sattuko häneen. Onhan hän meidän veljemme, meidän omaa lihaamme." Hänen veljensä kuulivat häntä.28. Kun midianilaiset kauppiaat menivät siitä ohi, veljet vetivät Joosefin ylös kaivosta ja myivät hänet 20 hopeasekelistä ismaelilaisille. Nämä veivät Joosefin Egyptiin. Ps. 105:17; Ap. t. 7:929. Kun sitten Ruuben palasi kaivolle, Joosef ei enää ollut kaivossa. Silloin hän repäisi vaatteensa,30. palasi veljiensä luo ja sanoi: "Poika on kadonnut. Voi minua, minne minä joudun!"31. Niin he ottivat Joosefin viitan, teurastivat vuohipukin ja kastoivat viitan vereen.32. Sitten he lähettivät tämän pitkäliepeisen, hihallisen viitan kotiin isälleen ja sanoivat: "Tämän me löysimme. Tarkasta, onko se poikasi viitta vai ei."33. Tarkastettuaan sitä hän sanoi: "Tämä on minun poikani viitta. Villipeto on hänet syönyt. Totisesti, Joosef on raadeltu kuoliaaksi."34. Jaakob repäisi vaatteensa, pani säkin lanteilleen ja suri poikaansa pitkät ajat.35. Kaikki hänen poikansa ja tyttärensä kävivät lohduttamaan häntä, mutta hän ei huolinut lohdutuksesta, vaan sanoi: "Murehtien minä menen hautaan1. poikani luo." Hänen isänsä itki häntä. {KR tuonelaan, hebr. She'ooLaaH, sanasta She'ooL. Ks. sel. Saarn.9:10}36. Midianilaiset myivät Joosefin Egyptiin Potifarille, joka oli faraon hoviherra2 ja henkivartijain päällikkö. {Hebr. SeRiJS = eunukki, kuohittu.}