1.Joosef vaipui isänsä kasvoja vasten, itki siinä kumartuneena hänen ylitseen ja suuteli häntä.2. Sitten Joosef käski palveluksessaan olevia lääkäreitä balsamoimaan hänen isänsä, ja lääkärit balsamoivat Israelin.3. Siihen kului 40 päivää, sillä niin pitkä aika kuluu balsamoimiseen. Egyptiläiset surivat häntä 70 päivää.4. Kun hänen muistokseen vietetty suruaika oli päättynyt, Joosef puhui faraon hoviväelle: "Jos olen saanut armon teidän silmienne edessä, niin puhukaa minun puolestani faraolle:5. "Isäni vannotti minua sanoen: 'Kun minä kuolen, hautaa minut omaan hautaani, jonka olen teettänyt itselleni Kanaanin maassa'. Anna minun siis nyt mennä hautaamaan isäni. Sitten minä palaan takaisin."6. Farao vastasi: "Mene hautaamaan isäsi sen valan mukaan, jonka olet hänelle vannonut."7. Niin Joosef meni hautaamaan isäänsä. Hänen kanssaan menivät kaikki faraon palvelijat, hänen hovinsa vanhimmat ja kaikki Egyptin maan vanhimmat8. sekä koko Joosefin perhe, hänen veljensä ja hänen isänsä perhe. Ainoastaan vaimonsa, lapsensa, lampaansa, vuohensa ja nautakarjansa he jättivät Goosenin maakuntaan.9. Hänen mukanaan meni sekä vaunuja että ratsumiehiä. Heitä oli hyvin suuri joukko.10. Kun he saapuivat Gooren-Aatadiin, joka on Jordanin tuolla puolella, he panivat siellä toimeen hyvin suuret ja juhlalliset valittajaiset. Joosef vietti isänsä surujuhlaa seitsemän päivää.11. Kun maan asukkaat, kanaanilaiset, näkivät surujuhlan Gooren-Aatadissa, he sanoivat: "Egyptiläisillä on siellä suuri surujuhla." Siitä paikka sai nimekseen Aabel-Misraim. Se on Jordanin tuolla puolella.12. Kuten hän oli määrännyt, hänen poikansa tekivät hänelle:13. He veivät hänet Kanaanin maahan ja hautasivat hänet Makpelan vainiolla olevaan luolaan, jonka vainion Aabraham oli ostanut sukuhaudaksi heettiläiseltä Efronilta, ja joka oli itään päin Mamresta.14. Haudattuaan isänsä Joosef palasi Egyptiin, hän ja hänen veljensä sekä kaikki, jotka hänen kanssaan olivat menneet hautaamaan hänen isäänsä.
Paha hyväksi
15.Kun Joosefin veljet näkivät, että heidän isänsä oli kuollut, he ajattelivat: "Ehkä Joosef nyt alkaa vainota meitä ja kostaa meille kaiken sen pahan, mitä me olemme tehneet hänelle."16. Niin he lähettivät Joosefille tämän sanan: "Isäsi käski ennen kuolemaansa ja sanoi:17. 'Sanokaa Joosefille: Anna anteeksi veljiesi rikos ja synti, sillä he ovat menetelleet pahasti sinua kohtaan'. Anna siis isäsi Jumalan palvelijoille anteeksi heidän rikoksensa." Joosef itki kuullessaan nämä heidän sanansa.18. Sitten Joosefin veljet tulivat itse, lankesivat maahan hänen eteensä ja sanoivat: "Me olemme sinun palvelijoitasi1!" 1. Moos. 44:16{KR orjiasi. Vrt. sel. 1Moos.47:19.}19. Joosef vastasi heille: "Älkää pelätkö, olenko minä Jumalan sijassa?20. Teillä tosin oli paha hanke minua vastaan, mutta Jumala käänsi sen hyväksi, että hän saisi aikaan sen, mikä nyt on tapahtunut, ja pitäisi hengissä paljon kansaa.21. Älkää siis pelätkö. Minä annan elatuksen teille sekä teidän vaimoillenne ja lapsillenne." Hän lohdutti ja rauhoitti heitä.22. Joosef ja hänen isänsä perhe jäivät asumaan Egyptiin. Joosef eli 110 vuotiaaksi.23. Joosef sai nähdä Efraimin lapsia kolmanteen polveen. Myös Maakirista, Manassen pojasta, syntyi lapsia Joosefin polville.24. Joosef sanoi veljilleen: "Minä kuolen, mutta Jumala pitää huolen teistä ja johdattaa teidät tästä maasta siihen maahan, jonka hän valalla vannoen on luvannut Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille."25. Joosef vannotti Israelin poikia sanoen: "Kun Jumala pitää huolen teistä, viekää silloin minun luuni täältä." Joos. 24:3226. Joosef kuoli 110 vuoden ikäisenä. Hänet balsamoitiin ja pantiin arkkuun Egyptissä.