1.Kun Israel oli nuori, minä rakastin sitä, ja Egyptistä minä kutsuin poikani. 2. Moos. 3:8; 2. Moos. 4:22-23; Matt. 2:152. Aina kun israelilaiset kuulivat muita kutsuja, he menivät pois, uhrasivat baaleille ja polttivat uhreja epäjumalille.3. Minä opetin Efraimin kävelemään, kannattelin sitä käsivarsista. Mutta he eivät ymmärtäneet, että minä heitä hoidin.4. Ihmissiteillä minä heitä vedin, rakkauden köysillä. Kuten mies juhtaansa syöttäessään vapauttaa sen ikeestä, niin minä kumarruin heidän puoleensa ja syötin.5. He eivät palaa Egyptin maahan, vaan Assur on oleva heidän kuninkaanaan, koska he eivät ole tahtoneet kääntyä.6. Miekka on riehuva hänen kaupungeissaan, ja se on hävittävä hänen salpansa heidän hankkeittensa tähden.7. Kansallani on halu kääntyä minusta pois. Kun sitä kutsutaan kääntymään Korkeimman puoleen, kukaan heistä ei käänny.8. Kuinka minä jättäisin sinut, Efraim, hylkäisin sinut, Israel? Kuinka jättäisin sinut kuin Adman, tekisin sinulle kuin Seboimille? Minun sydämeni heltyy, säälini herää.9. En minä pane täytäntöön ankaraa vihaani, en enää hävitä Efraimia. Minä olen Jumala enkä ihminen, olen Pyhä sinun keskelläsi. En tule vihan vimmassa.10. He seuraavat Herraa. Hänen äänensä on kuin leijonan, niin hän ärjyy, ja vavisten tulevat lapset mereltä päin. Joel 3:16; Aam. 1:211. Vavisten he tulevat Egyptistä kuin linnut, Assurin maasta kuin kyyhkyset, ja minä palautan heidät asumaan kodeissaan, sanoo Herra.