1.Voi niitä, jotka menevät alas Egyptiin apua etsimään ja turvautuvat hevosiin, luottavat sotavaunuihin, koska niitä on paljon, ja ratsumiehiin, koska niiden luku on ylen suuri. He eivät käännä katsettaan Israelin Pyhään ja kysy neuvoa Herralta.2. Mutta hänkin on viisas ja tuottaa onnettomuuden. Hän ei peruuta sanojaan, vaan nousee vääryyttä tekeviä vastaan, ja väärintekijöiden apuuntuloa vastaan.3. Egypti on ihminen eikä Jumala, ja heidän hevosensa ovat lihaa eivätkä henkeä. Kun Herra ojentaa kätensä, auttaja suistuu ja autettava kaatuu. Yhdessä he kumpikin tuhoutuvat.4. Sillä näin on Herra sanonut minulle: Leijona, nuori leijona, murisee saaliinsa ääressä, kun sitä vastaan hälytetään paimenten parvi. Se ei pelkää heidän huutoaan, ei välitä heidän melustaan. Samoin on Herra Sebaot astuva alas sotimaan Siionin vuorella ja sen kukkulalla.5. Kuin liitelevät linnut Herra Sebaot varjelee Jerusalemia: Varjelee ja pelastaa, säästää ja vapahtaa. Ps. 91:4; Matt. 23:376. Te israelilaiset, kääntykää Hänen puoleensa, josta olette niin kauas luopuneet.7. Sinä päivänä jokainen hylkää hopeiset ja kultaiset epäjumalansa, jotka kätenne ovat tehneet teille synniksi.
Assurin armeijan tuho
8.Assur kaatuu miekkaan, joka ei ole miehen, ja hänet syö miekka, joka ei ole ihmisen. Hän pakenee miekkaa, ja hänen nuorukaisensa joutuvat työorjuuteen.9. Hänen kallionsa kukistuu kauhusta, ja hänen ruhtinaansa säikkyvät lipun luota pakoon, sanoo Herra, jonka tuli on Siionissa ja pätsi Jerusalemissa.