1.Kuulkaa minua, te jotka pyritte vanhurskauteen, te jotka etsitte Herraa. Katsokaa kalliota, josta teidät on lohkaistu, ja kaivos-onkaloa, josta teidät on kaivettu.2. Katsokaa Aabrahamia, isäänne, ja Saaraa, joka teidät synnytti. Hän oli vain yksi, kun minä hänet kutsuin. Mutta minä siunasin häntä ja enensin hänet. 1. Moos. 12:1-2; 1. Moos. 17:5-6; Hes. 33:243. Herra lohduttaa Siionia, kaikkia sen raunioita hän lohduttaa. Hän tekee sen erämaasta kuin Eedenin ja sen arosta kuin Herran puutarhan. Siellä on oleva riemu ja ilo, kiitos ja ylistysvirren ääni.4. Kuuntele minua, kansani, kuule minua, kansakuntani, sillä minusta lähtee opetus ja laki1, ja minä panen oikeuteni valoksi kansoille. Jes. 2:3{TooRaaH merkitsee sekä opetusta että/tai lakia.}5. Minun vanhurskauteni on lähellä, pelastukseni ilmestyy, minun käteni voima tuomitsee kansat. Minua odottavat merensaaret, ne panevat toivonsa minun vahvaan käteeni.6. Nostakaa silmänne taivasta kohti ja katsokaa maata, joka on alhaalla. Taivaat katoavat kuin savu, maa hajoaa kuin vaate, ja sen asukkaat kuolevat kuin sääsket, mutta minun pelastukseni pysyy iäti, ja minun vanhurskauteni ei kukistu.7. Kuulkaa minua, te jotka tunnette vanhurskauden, kansa jonka sydämessä on minun lakini: älkää pelätkö ihmisten pilkkaa älkääkä kauhistuko heidän herjauksiaan. Ps. 37:31; Ps. 40:9; Matt. 5:11-128. Koi syö heidät kuin vaatteen, sen toukka kuin villan, mutta minun vanhurskauteni pysyy iäti ja pelastukseni polvesta polveen.
Herran väkevä käsi
9.Herää, herää, pukeudu voimaan, sinä Herran käsivarsi! Herää kuten muinaisina päivinä, ammoisten sukupolvien aikoina. Etkö sinä ole se, joka löit Rahabin2 kuoliaaksi ja lävistit lohikäärmeen? {Rahab, ks. sel. Jes.30:7.}10. Etkö sinä ole se, joka kuivasit meren, suuren syvyyden vedet, joka teit meren syvänteet tieksi vapautettujen kulkea?11. Herran vapahdetut palaavat ja tulevat Siioniin riemuiten, heidän päänsä päällä on ikuinen ilo. Riemu ja ilo saavuttavat heidät, mutta murhe ja huokaus pakenevat.12. Minä, minä olen teidän lohduttajanne. Mikä olet sinä, että pelkäät ihmistä, joka on kuolevainen, ihmislasta, jonka käy kuin ruohon?13. Kuinka olet voinut unohtaa Herran, joka on sinut tehnyt, joka on levittänyt taivaan ja perustanut maan? Miksi sinä alati, kaiket päivät, vapiset sortajan vihaa, kun hän tähtää tuhotakseen? Mutta missä on nyt sortajan viha?14. Kumaraan koukistunut päästetään pian vapaaksi kahleistaan: Ei hän kuole, ei jää kuoppaan, eikä häneltä puutu leipää.15. Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka liikutan meren, niin että sen aallot pauhaavat. Minun nimeni on Herra Sebaot.16. Minä olen pannut sanani sinun suuhusi, olen kätkenyt sinut käteni varjoon. Minähän olen luonut taivaan, perustanut maan ja sanon Siionille: "Sinä olet minun kansani."
Herra ottaa pois vihansa maljan
17.Herää, herää, nouse, Jerusalem, joka olet juonut Herran kädestä hänen vihansa maljan, juonut päihdyttävän pikarin, sen tyhjäksi särpinyt.18. Kukaan hänen3 synnyttämistään lapsista ei ollut häntä taluttamassa. Hänen kasvattamistaan lapsista kukaan ei tarttunut hänen käteensä. {Jerusalem äidiksi ajateltuna.}19. Nämä kohtasivat sinua kaksittain: tuho ja turmio, nälkä ja miekka. Kuka sinua surkuttelee? Millä voin sinua lohduttaa?20. Tajuttomina makasivat poikasi joka kadun kulmassa kuin antiloopit pyydyshaudassa, täynnä Herran vihaa, Jumalasi nuhtelua.21. Sen tähden kuule tätä, sinä poloinen, joka olet juopunut, vaikka et viinistä:22. Näin sanoo sinun Herrasi, Herra sinun Jumalasi, joka ajaa kansansa asian: Minä otan sinun kädestäsi päihdyttävän maljan, vihani pikarin. Sinun ei tarvitse siitä enää juoda.23. Minä panen sen sinun vaivaajiesi käteen, niiden, jotka sanoivat sinulle: "Käy maahan pitkällesi, että me kulkisimme sinun päällitsesi." Niin sinä panit selkäsi tallattavaksi, kaduksi kulkijoille.