1.Vanhurskas häviää, eikä kukaan pane sitä sydämelleen, hurskaat miehet otetaan pois kenenkään siitä välittämättä. Vanhurskas otetaan pois pahuutta näkemästä.2. Hän menee rauhaan: vakaasti vaeltavat saavat maata leposijoillaan. Ilm. 14:133. Mutta te noidan lapset, tulkaa tänne, te huorimusten ja porttovaimon sikiöt, tulkaa.4. Kenelle te ilkamoitte? Kenelle avaatte suunne ammolleen ja kieltä pitkälle pistätte? Ettekö te ole rikoksen lapsia, valheen sikiöitä?5. Te, jotka hehkutte himosta tammien varjossa, jokaisen vihreän puun alla, te, jotka teurastatte lapsia laaksoissa, kallion rotkoissa!6. Laakson sileät paadet ovat sinun osasi, siinä on arpaosasi. Niille sinä olet vuodattanut juomauhreja, uhrannut ruokauhreja. Siihenkö minä olisin tyytyväinen!7. Korkealle ja ylhäiselle vuorelle sinä valmistit vuoteesi. Sinne sinä myös nousit uhraamaan teurasuhria.8. Oven ja pihtipielen taakse sinä panit oman merkkisi. Minusta luopuen sinä paljastit itsesi ja nousit vuoteellesi. Sinä teit sen tilavaksi ja sovit kaupoista heidän kanssaan, makasit heidän kanssaan mielelläsi, näit heidän häpynsä.9. Sinä menit kuninkaan luo öljyinesi, runsaine voiteinesi, lähetit viestinviejäsi kauas, laskeuduit alas hautaan asti.10. Sinä väsyit matkasi pituudesta, et silti sanonut: "Turha vaiva!" Sinä sait elpynyttä voimaa, sen tähden et käynyt heikoksi.11. Ketä sinä arkailit ja pelkäsit, koska vilpistelit etkä muistanut minua, et minusta välittänyt? Eikö niin: minä olen ollut vaiti muinaisajoista asti, ja niin sinä et pelkää minua?12. Minä ilmoitan, mitä ovat sinun hurskautesi ja tekosi. Ne eivät sinua auta.13. Kun sinä huudat, auttakoon sinua jumaliesi joukko! Mutta tuuli vie ne kaikki, henkäys ottaa ne pois. Mutta joka minuun turvaa, perii maan ja ottaa omakseen minun pyhän vuoreni.14. Hän sanoo: Tehkää, valmistakaa, tasoittakaa tie, poistakaa kompastuskivet minun kansani tieltä.
Katuvia armahdetaan
15.Näin sanoo Korkea ja Ylhäinen, jonka asumus on ikuinen ja jonka nimi on Pyhä: Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä ja niiden luona, joilla on särjetty ja nöyrä henki, että minä virvoittaisin nöyrien hengen ja tekisin särjettyjen sydämet eläviksi. Ps. 34:19; Ps. 51:19; Jes. 66:216. En minä ikuisesti riitele enkä vihastu ainiaaksi. Muutoin ne, jotka olen luonut, nääntyisivät kasvojeni edessä.17. Hänen ahneutensa synnin tähden minä vihastuin, löin häntä, kätkin itseni ja olin vihastunut. Minusta luopuneena hän kulki oman sydämensä tietä.18. Minä olen nähnyt hänen tiensä, mutta minä parannan hänet, johdatan häntä ja annan jälleen lohdutuksen hänelle ja hänen surevilleen.19. Minä luon huulten hedelmän, rauhan, rauhan kaukaisille ja läheisille, sanoo Herra, ja parannan hänet. Ef. 2:17; Hepr. 13:15
Jumalattomilla ei ole rauhaa
20.Mutta jumalattomat ovat kuin kuohuva meri. Se ei tyynny, ja sen aallot kuohuttavat muraa ja mutaa.21. Jumalattomilla ei ole rauhaa, sanoo minun Jumalani. Jes. 48:22