Jeremia
4 LUKU
Raivatkaa uutispelto
1. Jos sinä käännyt, Israel, sanoo Herra, niin käänny minun puoleeni. Jos poistat iljettävät epäjumalasi silmieni edestä, niin et joudu harhailemaan.
2. Jos sinä vannot: 'Niin totta kuin Herra elää', tehden sen vakaasti, oikein ja rehellisesti, niin kansat siunaavat itseään hänen nimeensä, ja hän on heidän kerskauksensa.
3. Näin sanoo Herra Juudan miehille ja Jerusalemille: "Raivatkaa itsellenne uudispelto, älkää kylväkö orjantappuroiden sekaan.
4. Ympärileikatkaa itsenne Herralle, ympärileikatkaa sydämenne te Juudan miehet ja Jerusalemin asukkaat, ettei teidän pahojen tekojenne tähden vihani syttyisi kuin tuli ja palaisi, eikä olisi sammuttajaa.
Hävitys pohjoisesta
5. Julistakaa Juudassa ja Jerusalemissa, kuuluttakaa ja sanokaa: Puhaltakaa pasuunaan kautta maan. Huutakaa täyttä kurkkua ja sanokaa: 'Kokoontukaa, menkäämme varustettuihin kaupunkeihin'.
6. Nostakaa viiri ohjaamaan Siioniin, paetkaa pysähtymättä. Sillä minä annan onnettomuuden ja suuren hävityksen tulla pohjoisesta.
7. Leijona on noussut tiheiköstään, kansojen tuhooja on lähtenyt asuinpaikastaan liikkeelle tekemään sinun maasi autioksi: Sinun kaupunkisi hävitetään asujattomiksi.
8. Kääriytykää säkkeihin, valittakaa ja parkukaa, sillä Herran vihan hehku ei ole kääntynyt meistä pois."
9. "Sinä päivänä", sanoo Herra, "katoaa rohkeus kuninkaalta ja päämiehiltä, papit tyrmistyvät ja profeetat hämmästyvät."
10. Minä sanoin: "Voi, Herra, Herra! Totisesti, sinä saatoit tämän kansan ja Jerusalemin peräti pettymään, kun sanoit: 'Teillä on oleva rauha!' Silti miekka on viemässä hengen"1.
11. Siihen aikaan sanotaan tälle kansalle ja Jerusalemille: "Kuuma tuuli tulee erämaan kalliokukkuloilta tytärtä, minun kansaani, kohti, mutta ei viljan viskaamiseksi ja puhdistamiseksi.
12. Tuuli, liian tuima sellaisiin, tulee minulta. Nyt minä myös julistan heille tuomiot.
13. Se nousee kuin pilvi, ja sen vaunut ovat kuin tuulispää, sen hevoset ovat kotkia nopeammat. Voi meitä, me olemme tuhon omat!"
14. Pese sydämesi puhtaaksi pahuudesta, sinä Jerusalem, että pelastuisit. Kuinka kauan väärät ajatuksesi asuvat sinun sisimmässäsi?
Vihollisen armeija lähestyy
15. Ääni kuuluu: Viestintuoja Daanista, onnettomuuden julistaja Efraimin vuorilta!
16. Muistuttakaa kansoille, kuuluttakaa Jerusalemille: "Piirittäjät tulevat kaukaisesta maasta ja kohottavat sotahuutonsa Juudan kaupunkeja vastaan."
17. Kuten pellon vartijat he piirittävät sitä ympäriinsä, koska se on niskoitellut minua vastaan, sanoo Herra.
18. Sinun vaelluksesi ja tekosi ovat tuottaneet sinulle tämän: Tämän sinä saat pahuudestasi. Kuinka se onkaan katkeraa ja koskee sydämeesi asti!
Maa autioksi
19. Voi minun rintaani, voi minun rintaani! Minä vääntelehdin tuskasta. Voi sydämeni tuskaa! Sydämeni jyskyttää minussa. En voi vaieta, sillä minä kuulen pasuunan äänen, sotahuudon.
20. Hävitys tulee hävityksen päälle, koko maa tuhoutuu. Äkkiä ovat majani tuhotut, hetkessä minun telttani.
21. Kuinka kauan minun täytyy nähdä sotalippua, kuulla pasuunan ääntä?
22. Minun kansani on mieletön[, sanoo Herra]. Siihen kuuluvat eivät tunne minua. He ovat tyhmiä lapsia, heillä ei ole ymmärrystä. He ovat viisaita tekemään pahaa, he eivät osaa tehdä hyvää.
23. Minä katselin maata, se oli autio ja tyhjä, ja taivasta, eikä siinä ollut valoa.
24. Minä katselin vuoria, ne järkkyivät, ja kaikki kukkulat huojuivat.
25. Minä katselin, ei ollut yhtään ihmistä, ja kaikki taivaan linnut olivat paenneet pois.
26. Hedelmätarha oli erämaana, ja kaikki sen kaupungit olivat kukistuneet Herran vihan hehkusta.
27. Näin sanoo Herra: Koko maa tulee autioksi. En kuitenkaan hävitä sitä kokonaan.
28. Sen tähden maa suree, ja taivaat ylhäällä pukeutuvat mustiin. Minä olen puhunut, olen sen päättänyt, enkä kadu, en siitä peräydy.
29. Ratsu- ja jousimiesten huutoa pakenee koko kaupunki. He menevät metsän tiheikköihin ja nousevat kallioille. Jokainen kaupunki on hylätty, eikä niissä asu ketään.
30. Sinä tuhon oma, mitä teet, kun pukeudut purppuraan, koristaudut kultakoristeilla, suurennat silmäsi ihomaalilla? Turhaan sinä itseäsi kaunistat. Rakastajasi ovat hylänneet sinut, he etsivät sinun henkeäsi.
31. Minä kuulen huudon, kuin synnyttäjän tuskanhuudon, vaivan, kuin ensisynnyttäjän vaivan, tytär Siionin huudon. Hän vaikeroi, levittää kätensä: "Voi minua, minä menehdyn murhaajien käsiin!"