1. "Ihminen, vaimosta syntynyt, elää vähän aikaa ja on täynnä levottomuutta.2. Hän kasvaa kuin kukkanen ja lakastuu, pakenee kuin varjo eikä pysy. Ps. 103:15; Jes. 40:6-73. Sellaista sinä pidät silmällä ja viet minut eteesi tilille!4. Syntyisikö saastaisesta puhdasta? Ei ainoaakaan. Ps. 51:7; Ps. 58:45. Hänen päivänsä ovat määrätyt, ja hänen kuukausiensa luku on sinun tiedossasi. Sinä olet asettanut hänelle määrän, jonka yli hän ei pääse. Ps. 31:16; Ps. 139:166. Käännä katseesi hänestä, että hän pääsisi rauhaan ja saisi iloita kuin palkkalainen päivän työt päätettyään.7. Onhan puullakin toivo: vaikka se kaadetaan maahan, se kasvaa uudelleen, eikä siltä puutu vesoja.8. Vaikka sen juuri vanhenee maassa ja sen kanto kuolee multaan,9. veden henkäys saa sen jälleen versomaan ja tekemään oksia kuin istukas.10. Mutta kun mies kuolee, hän makaa pitkänään. Kun ihminen on heittänyt henkensä, missä hän on sitten?11. Vesi juoksee pois järvestä, joki tyhjenee ja kuivuu.12. Niin ihminen lepoon mentyään ei enää nouse. Ennen kuin taivaat katoavat, he eivät herää eivätkä havahdu unestaan.13. Jospa sinä kätkisit minut hautaan, piilottaisit minut, kunnes vihasi on asettunut, panisit minulle aikamäärän ja sitten muistaisit minua!14. Kun mies kuolee, virkoaako hän jälleen henkiin? Minä odotan kaikki työvuoroni päivät, kunnes pääsyaikani joutuu.15. Sinä kutsuisit, ja minä vastaisin sinulle, sinä ikävöisit kättesi tekoa.16. Sinä laskisit minun askeleeni, et tarkkaisi syntiäni.17. Rikokseni olisi sinetillä kukkaroon lukittuna, ja pahat tekoni sinä peittäisit kätköön.18. Vuorikin vyöryy ja hajoaa, ja kallio siirtyy sijaltaan.19. Vesi kuluttaa kivet, ja rankkasade huuhtoo pois maan mullan. Niin sinä hävität ihmisen toivon.20. Sinä lannistat hänet ainiaaksi, ja hän lähtee. Sinä muutat hänen muotonsa ja lähetät hänet menemään.21. Saavatko hänen poikansa kunniaa, sitä hän ei tiedä, vaipuvatko vähäisiksi, hän ei sitä huomaa.22. Hän tuntee vain oman ruumiinsa kivun, vain oman sielunsa murheen."