Job
2 LUKU
Saatana saa koetella Jobia sairaudella
1. Kun Jumalan pojat eräänä päivänä tulivat ja asettuivat Herran eteen, myös Saatana tuli heidän joukossaan ja asettui Herran eteen.
2. Herra kysyi Saatanalta: "Mistä sinä tulet?" Saatana vastasi: "Maata kiertämästä ja siellä kuljeksimasta."
3. Herra kysyi Saatanalta: "Oletko pannut merkille palvelijaani Jobia? Maan päällä ei ole hänen vertaistaan. Hän on nuhteeton ja rehellinen mies, pelkää Jumalaa ja karttaa pahaa. Hän pysyy hurskaudessaan, vaikka sinä olet yllyttänyt minut häntä vastaan, tuhoamaan hänet syyttömästi."
4. Saatana vastasi Herralle: "Nahka nahasta. Kaiken, mitä ihmisellä on, hän antaa hengestään.
5. Mutta ojennapa kätesi ja koske hänen luihinsa ja lihaansa: Varmaan hän luopuu1 sinusta."
6. Herra sanoi Saatanalle: "Hän olkoon sinun käsissäsi. Säästä kuitenkin hänen henkensä."
Jobin uusi koettelemus
7. Saatana meni pois Herran edestä ja löi Jobiin pahoja paiseita jaloista päähän asti.
8. Job otti saviastian sirun kaapiakseen sillä itseään, ja hän istui tuhkaläjään.
9. Hänen vaimonsa sanoi hänelle: "Vieläkö pysyt hurskaudessasi? Luovu2 Jumalasta ja kuole."
10. Job vastasi: "Sinä puhut kuin mikäkin houkka nainen. Otammehan Jumalan kädestä hyvää, emmekö ottaisi pahaakin?" Kaikessa tässä Job ei tehnyt syntiä huulillaan.
Jobin lohduttajat
11. Kun Jobin kolme ystävää kuuli kaikesta onnettomuudesta, mikä häntä oli kohdannut, he tulivat kukin kotipaikastaan: teemanilainen Elifas, suuhilainen Bildad ja naemalainen Soofar. Keskinäisestä sopimuksesta he menivät surkuttelemaan ja lohduttamaan häntä.
12. Kun he jonkin matkan päässä näkivät Jobin, he eivät enää voineet tuntea häntä. He korottivat äänensä, itkivät, repäisivät kukin viittansa ja viskasivat tomua taivasta kohti päittensä päälle.
13. Sitten he istuivat hänen kanssaan maassa seitsemän päivää ja seitsemän yötä. Kukaan heistä ei puhunut hänelle sanaakaan, sillä he näkivät, että hänen tuskansa oli ylen kova.