Job

24 LUKU

Jumalattomien vääryydet

1. "Miksi ei Kaikkivaltias ole varannut tuomion aikoja, ja miksi hänen päiviään eivät saa nähdä ne, jotka hänet tuntevat? 2. Jumalattomat siirtävät rajoja, ryöstävät laumoja ja laskevat ne laitumelle. 3. Orpojen aasin he vievät, ottavat pantiksi lesken lehmän. 4. He työntävät köyhät tieltään, ja kaikkien maan kurjien täytyy piileskellä. 5. He ovat kuin villiaasit erämaassa: he lähtevät työhönsä saalista etsien, aro on heidän lastensa leipä. 6. Kedolta he korjaavat rehuviljaa ruuakseen, ja jumalattoman viinitarhasta he kärkkyvät tähteitä. 7. He yöpyvät vähissä vaatteissa, eikä heillä ole peittoa kylmässä. 8. He ovat likomärkiä vuorilla vuotavasta sateesta, ja vailla suojaa he syleilevät kalliota. 9. Äidin rinnoilta riistetään orpo, ja kurjalta otetaan pantti. 10. He kuljeskelevat vähissä vaatteissa, ilman päällysvaatteita, ja nälkäisinä he kantavat lyhteitä. 11. Jumalattomien tarhoissa he pusertavat öljyä. He polkevat viinikuurnaa ja ovat itse janoissaan. 12. Kaupungista kuuluu miesten voihkina, ja haavoitettujen sielu huutaa. Mutta Jumala ei piittaa nurjuudesta. 13. Nuo ovat valon vihaajia, eivät tunne sen teitä eivätkä pysy sen poluilla. 14. Ennen päivän valkenemista nousee murhaaja, tappaa kurjan ja köyhän. Yöllä hän hiipii kuin varas. 15. Avionrikkojan silmä tähyilee hämärää. Hän arvelee: 'Mikään silmä ei minua näe', ja hän panee peiton kasvoilleen. 16. He murtautuvat pimeässä taloihin, päivällä he sulkeutuvat sisään tahtomatta tietää valosta. 17. Pimeys on heille kaikille aamun vertainen, koska pimeyden kauhut ovat heille tuttuja." 18. "Hän kiitää pois vetten viemänä. Kirottu on maassa hänen peltopalstansa, hän ei enää poikkea viinimäkien tielle. 19. Kuivuus ja kuumuus ahmaisevat lumiveden, samoin tuonela ne, jotka tekevät syntiä. 20. Äidin kohtu unohtaa hänet, madot syövät häntä herkkunaan, ei häntä enää muisteta. Kuin puu, niin murskataan vääryys. 21. Hän kohteli pahoin lapsetonta, joka ei synnytä, ja leskelle hän ei tehnyt hyvää." 22. "Mahtavat Jumala tempaa pois voimallaan. Hän nousee, eikä kukaan ole varma elämästään. 23. Hän antaa heidän luulla olevansa turvassa, mutta hänen silmänsä valvovat heidän teitään. 24. He ovat kohonneet korkealle, mutta ei aikaakaan, niin ei heitä enää ole. He vaipuvat kokoon, kuolevat kuten kaikki muutkin, taittuvat kuin vihneet tähkäpäästä. 25. Eikö ole näin? Kuka tekee minut valehtelijaksi ja sanani turhiksi?"