1. "Ei ole niin rohkeaa, joka sitä ärsyttäisi. Kuka sitten kestäisi minun edessäni?2. Kuka on minulle ensin antanut jotakin, mikä minun olisi korvattava? Mitä on kaiken taivaan alla, se on minun. Room. 11:35; 1. Kor. 10:263. En saata olla puhumatta sen jäsenistä, voimasta ja sorjasta rakenteesta.4. Kuka voi riisua siltä päällysvaatteen, kuka tunkeutua sen kaksinkertaisten purimien väliin?5. Kuka on avannut sen kasvojen kaksoisoven? Sen hammasten ympärillä on kauhu.6. Sen ylpeytenä ovat uurteiset selkäkilvet, kiinnitetyt lujilla siteillä1. {KR: lujalla sinetillä.}7. Ne käyvät tarkoin toinen toiseensa, niin ettei ilma pääse välitse.8. Ne ovat toisiinsa liitetyt, pysyvät kiinni erkanematta.9. Sen aivastus on kuin valon välähdys, sen silmät kuin aamuruskon silmäripset.10. Sen kidasta lähtee tulisoihtuja, sinkoilee säkeniä.11. Sen sieraimista käy savu kuin kihisevästä kattilasta ja kaislatulesta.12. Sen puhallus polttaa kuin tuliset hiilet, ja sen suusta lähtee liekki.13. Sen kaulassa asuu voima, ja sen edellä hyppii kauhistus.14. Sen pahkuraiset lihat ovat kiinteät, kuin valetut, järkkymättömät.15. Sen sydän on valettu kovaksi kuin kivi, kovaksi valettu kuin alempi jauhinkivi.16. Kun se nousee, pelästyvät sankarit, kauhusta he tyrmistyvät.17. Jos sen kimppuun käydään miekoin, ei miekka kestä, ei keihäs, ei heittoase eikä panssari.18. Sille on rauta kuin oljenkorsi, vaski kuin lahopuu.19. Sitä ei aja pakoon nuoli, jousen poika, akanoiksi muuttuvat sille linkokivet.20. Kuin oljenkorsi on sille nuija, keihästen ryskeelle se nauraa.21. Sen vatsapuolessa on terävät piikit, se kyntää mutaa leveälti kuin puimaäes.22. Se panee syvyyden kiehumaan kuin padan, tekee meren voidekattilan kaltaiseksi.23. Sen jäljessä polku loistaa, syvyydellä on kuin hopeahapset.24. Ei ole maan päällä sen vertaista. Se on luotu pelottomaksi.25. Se halveksii kaikkea, mikä on korkeaa. Se on kaikkien ylväitten eläinten kuningas."