Job
Jobin kolmas puhe
9 LUKU
Emme voi käydä oikeutta Jumalaa vastaan
1. Job vastasi:
2. "Minä kyllä sen tiedän: kuinka voisi ihminen olla oikeassa Jumalaa vastaan!
3. Jos hän tahtoisi riidellä Jumalan kanssa, ei hän voisi vastata hänelle yhteen tuhannesta.
4. Jumala on viisas mieleltään ja väkevä voimaltaan. Kuka on niskoitellut häntä vastaan ja jäänyt rankaisematta?
5. Hän siirtää vuoret äkkiarvaamatta, hän kukistaa ne vihassaan.
6. Maan hän järkyttää paikaltaan, ja sen patsaat vapisevat.
7. Hän kieltää aurinkoa, eikä se nouse, ja hän lukitsee tähdet sinetillään.
8. Yksin hän levittää taivaat ja tallaa meren kuohuvia aaltoja.
9. Hän loi Hyadit ja Orionin, Seulaset ja eteläiset tähtitarhat.
10. Suuria tutkimattomia tekoja hän tekee, ihmeitä ilman määrää.
11. Hän käy ohitseni, enkä minä häntä näe. Hän liitää ohi, enkä häntä huomaa.
12. Hän tempaa, kuka voi häntä estää, kuka sanoa hänelle: 'Mitä sinä teet?'
13. Jumala ei taltu vihastaan. Hänen alleen vaipuvat Rahabin1 auttajat.
Kuka voisi vastata Jumalalle?
14. Minäkö sitten voisin vastata Jumalalle, valita sanojani häntä vastaan?
15. Vaikka oikeassakin olisin, en saisi vastatuksi. Minun olisi tuomariltani anottava armoa.
16. Jos minä huutaisin, ja hän vastaisi minulle, en usko, että hän ottaisi korviinsa huutoani.
17. Hän ajaa minua takaa myrskytuulessa ja aiheetta lisää haavojeni lukua.
18. Hän ei anna minun vetää henkeäni, vaan täyttää minut katkeralla tuskalla.
19. Jos väkevän voimaa kysytään, niin hän sanoo: 'Tässä olen!' Jos oikeutta, niin: 'Kuka vetää minut tilille?'
20. Vaikka olisinkin oikeassa, oma suuni tuomitsisi minut syylliseksi. Vaikka olisin syytön, hän kuitenkin todistaisi minut vääräksi.
21. Syytön minä olen. En välitä hengestäni, elämäni on minulle halpa.
22. Yhdentekevää kaikki. Siksi minä sanon: hän tekee lopun niin syyttömästä kuin syyllisestäkin.
23. Jos ruoska äkkiä surmaa, hän pilkkaa viattomien epätoivoa.
24. Maa on jätetty jumalattoman valtaan, hän peittää sen tuomarien silmät. Ellei hän, kuka sitten?
Elämä luisuu pois
25. Päiväni rientävät juoksijaa nopeammin, pakenevat onnea näkemättä.
26. Ne kiitävät pois kuin ruokoveneet, kuin kotka, joka iskee saaliiseensa.
27. Jos ajattelen: tahdon unohtaa tuskani, muuttaa muotoni ja ilostua.
28. Minä kauhistun kaikkia kipujani, tiedän, ettet julista minua viattomaksi.
29. Syyllisenä minun täytyy olla. Miksi vaivaan itseäni turhaan?
30. Vaikka peseytyisin lumessa ja puhdistaisin käteni lipeällä,
31. silloinkin sinä upottaisit minut likakuoppaan, niin että omat vaatteeni inhoisivat minua.
32. Hän ei ole ihminen kuten minä voidakseni vastata hänelle ja käydäksemme oikeutta keskenämme.
33. Meillä ei ole riidan ratkaisijaa, joka laskisi kätensä meidän molempien päälle
34. ja ottaisi hänen vitsansa pois päältäni, niin ettei hänen kauhunsa pelottaisi minua.
35. Minä puhuisin enkä häntä pelkäisi. Nyt en voi. Olen itseni kanssa yksin."