1.Joona pahastui tästä kuitenkin kovin, ja hän vihastui.2. Hän rukoili Herraa: "Voi Herra! Enkö minä sitä sanonut, kun olin vielä omassa maassani? Siksihän minä ensin lähdin pakenemaan Tarsiiseen. Minä näet tiesin, että sinä olet armahtava ja laupias Jumala, pitkämielinen ja armosta rikas, ja että sinä säälit pahaa kärsiviä1. 2. Moos. 34:6; Ps. 103:8{KR: kadut pahaa.}3. Nyt Herra, ota minun henkeni, sillä kuolema on minulle parempi kuin elämä."
Herra ojentaa Joonaa
4.Herra kysyi Joonalta: "Onko vihastumisesi oikea?"5. Lähtien pois kaupungista Joona asettui sen itäpuolelle. Hän teki sinne itselleen lehtimajan ja kävi istumaan sen alle varjoon kunnes näkisi, miten kaupungin oli käyvä.6. Jumala toimitti risiinikasvin2 kasvamaan Joonan pään ylle, varjostamaan hänen päätään ja päästämään hänet mielipahasta. Joona oli kovin hyvillään risiinikasvista. {Nopeasti kasvava kurkkukasvi, jonka suuret lehdet suojasivat auringon paahteelta.}7. Seuraavana päivänä aamun sarastaessa Jumala kuitenkin pani madon kalvamaan risiinikasvia, niin että se kuivettui.8. Auringon noustua Jumala pani kuuman itätuulen puhaltamaan, ja aurinko paahtoi Joonaa päähän, niin että häntä näännytti. Hän toivotti itselleen kuolemaa ja sanoi: "Parempi on minun kuolla kuin elää."9. Jumala sanoi Joonalle: "Onko vihastumisesi risiinikasvin tähden oikea?" Tämä vastasi: "Oikea on vihastumiseni kuolemaan asti."10. Niin Herra sanoi: "Sinä olet pahoillasi risiinikasvista, josta et ole nähnyt vaivaa, jota et ole kasvattanut, ja joka yhden yön lapsena syntyi ja yhden yön lapsena kuoli.11. Enkö minä siis säälisi Niiniveä, suurta kaupunkia. Siinä on enemmän kuin 120.000 ihmistä, jotka eivät tiedä, kumpi käsi on oikea, kumpi vasen3, ja lisäksi paljon eläimiä?" {He eivät kyenneet erottamaan oikeaa väärästä, hyvää pahasta.}