1.Kuinka onkaan kulta tummunut, muuttunut hyvä kulta! Kuinka ovat pyhät kivet viskeltyinä kaikkien katujen kulmiin!2. Siionin pojat, nuo kalliit, punnitut puhtaimman kullan arvoisiksi, kuinka he ovatkaan saviastiain arvossa, savenvalajan kätten tekojen!3. Aavikkosudetkin taritsevat nisiään, imettävät pentujaan. Mutta tytär, minun kansani, on tullut tylyksi, kuin strutsi erämaassa.4. Imevän kieli tarttuu suulakeen janon tähden. Lapsukaiset pyytävät leipää. Ei ole, kuka sitä heille taittaisi.5. Ennen herkkuja syöneet nääntyvät kaduilla. Joita punapurppuran päällä kanneltiin, syleilevät tunkioita.6. Tyttären, minun kansani, syntivelka on Sodoman syntiä suurempi. Sodoma hävitettiin yhtäkkiä kätten siellä riehumatta.7. Siionin ruhtinaat olivat lunta puhtaammat, maitoa valkoisemmat, heidän ruumiinsa oli koralleja rusottavampi, heidän hahmonsa oli kuin safiiri.8. Nyt on heidän muotonsa nokea mustempi, heitä ei voi tuntea kaduilla. Rypyssä on heillä nahka luitten päällä, se on kuivettunut kuin puu.9. Parempi oli miekan kaatamien kuin nälän kaatamien, jotka menehtyivät kuin lävistetyt, pellon viljaa vailla.10. Armeliaat vaimot keittivät omin käsin lapsiaan: Nämä tulivat heille ruuaksi tyttären, minun kansani, sortuessa.11. Herra on pannut täytäntöön kiivautensa, vuodattanut vihansa hehkun. Hän on sytyttänyt Siioniin tulen, joka on kuluttanut sen perustukset.12. Eivät olisi uskoneet maan kuninkaat, ei maanpiirin asukkaista kukaan, että vihollinen ja vainooja hyökkää sisään Jerusalemin porteista.
Miksi kävi näin?
13.Sen profeettojen syntien tähden kävi näin, sen pappien pahojen tekojen tähden, niiden, jotka siellä olivat vuodattaneet vanhurskaitten verta. Jer. 5:31; Jer. 23:21; Jer. 26:8-914. He harhailivat sokeina kaduilla, verellä tahrattuina, niin ettei heidän vaatteisiinsa voitu koskea.15. "Väistykää! Saastainen!" huudettiin heistä. "Väistykää, väistykää, älkää koskeko!" Paettuaankin he yhä harhailivat. Kansojen keskuudessa sanottiin: "He eivät saa kauemmin asustaa täällä."16. Herran kasvot ovat hajottaneet heidät, hän ei enää katso heidän puoleensa. Papeista ei välitetty, vanhimpia ei armahdettu.17. Vieläkin me, silmät rauenneina, turhaan odotimme apua. Tähystyspaikastamme me tähyilimme kansaa, josta ei tullut pelastusta.18. Meidän askeleitamme vaanittiin, niin ettemme voineet kulkea kaduillamme. Meidän loppumme lähestyi, päivämme täyttyivät, niin, loppumme tuli.19. Meidän vainoojamme olivat nopeammat kuin kotkat taivaalla. Vuorilla he ajoivat meitä takaa, väijyivät meitä erämaassa.20. Hän, meidän elämänhenkemme, Herran voideltu, joutui vangiksi heidän kuoppiinsa, hän, josta me olimme sanoneet: Hänen varjossaan me saamme elää muiden kansojen keskuudessa.21. Iloitse ja riemuitse, tytär Edom, joka asut Uusin maassa! Mutta malja on tuleva sinunkin kohdallesi: Sinä juovut ja paljastat itsesi.22. Sinun syntivelkasi, tytär Siion, on loppunut: Ei Herra ole enää siirtävä sinua pois. Sinun syntivelkasi, tytär Edom, hän on etsivä, on paljastava sinun syntisi.