1.Publikaaneja ja [muita] syntisiä tuli Jeesuksen luo kuulemaan häntä.2. Fariseukset ja kirjanoppineet nurisivat sanoen: "Tämä ottaa vastaan syntisiä ja syö heidän kanssaan."
Vertaus kadonneesta lampaasta
3.Jeesus esitti heille tämän vertauksen:4. "Jos jollakin teistä on 100 lammasta ja hän kadottaa yhden niistä, eikö hän jätä niitä 99 erämaahan ja mene etsimään kadonnutta, kunnes sen löytää? Hes. 34:11; Hes. 34:16; Luuk. 19:105. Löydettyään sen hän panee sen iloiten olalleen.6. Tultuaan kotiin hän kutsuu kokoon ystävänsä ja naapurinsa ja sanoo heille: 'Iloitkaa kanssani, sillä minä löysin lampaani, joka oli kadonnut'. 1. Piet. 2:257. Minä sanon teille: samoin on taivaassa suurempi ilo yhdestä syntisestä, joka tekee parannuksen, kuin 99 vanhurskaasta, jotka eivät tarvitse parannusta.
Vertaus kadonneesta hopearahasta
8.Tai jos jollakin naisella on kymmenen hopearahaa1, ja hän kadottaa yhden niistä, eikö hän sytytä lamppua ja lakaise huonetta ja etsi tarkoin, kunnes sen löytää? {Kreik. drakhmee, ehkä n. 10-15 mk arvoinen kukin.}9. Löydettyään sen hän kutsuu kokoon ystävättärensä ja naapurinaiset ja sanoo: 'Iloitkaa kanssani, sillä minä löysin rahan, minkä olin kadottanut'.10. Minä sanon teille: Jumalan enkeleillä on samoin ilo yhdestä syntisestä, joka tekee parannuksen."
Tuhlaajapoika ja hänen veljensä
11.Jeesus jatkoi: "Eräällä miehellä oli kaksi poikaa.12. Nuorempi heistä sanoi isälleen: 'Isä, anna minulle se osa omaisuudesta, mikä on minulle tuleva'. Isä jakoi omaisuutensa poikiensa kesken.13. Muutaman päivän kuluttua nuorempi poika kokosi kaiken omaisuutensa ja matkusti pois kaukaiseen maahan. Siellä hän tuhlasi kaiken eläen irstaasti.14. Kun hän oli kaiken tuhlannut, koko siihen maahan tuli kova nälkä, ja hän alkoi kärsiä puutetta.15. Hän meni ja liittyi erääseen sen maan kansalaiseen, ja tämä lähetti hänet tiluksilleen kaitsemaan sikoja.16. Hän halusi käyttää ruokanaan palkoja, joita siat söivät, mutta niitäkään ei hänelle annettu.17. Niin hän meni itseensä ja sanoi: 'Kuinka monella isäni palkkalaisella on yltäkyllin leipää, mutta minä kuolen täällä nälkään.18. Minä nousen ja menen isäni luo ja sanon hänelle: Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi19. enkä enää ansaitse, että minua kutsutaan pojaksesi. Ota minut palkkalaistesi joukkoon'.20. Hän nousi ja lähti isänsä luo. Hänen vielä ollessaan kaukana hänen isänsä näki hänet ja armahti häntä, juoksi häntä vastaan, sulki hänet syliinsä ja suuteli häntä hellästi.21. Poika sanoi hänelle: 'Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi enkä enää ansaitse, että minua kutsutaan pojaksesi'. Ps. 51:3-9; Sananl. 28:13; Hoos. 14:322. Silloin isä sanoi palvelijoilleen: 'Tuokaa pian parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin. Pankaa sormus hänen sormeensa ja kengät hänen jalkaansa.23. Noutakaa syötetty vasikka ja teurastakaa. Syökäämme ja pitäkäämme ilojuhlaa,24. sillä tämä minun poikani oli kuollut ja virkosi eloon, hän oli kadonnut ja on jälleen löytynyt'. Niin he kävivät pitämään ilojuhlaa. Ef. 1:13; Ef. 2:1; Ef. 2:525. Hänen vanhempi poikansa oli pellolla. Palatessaan ja lähestyessään kotia hän kuuli laulun ja karkelon.26. Hän kutsui luokseen yhden palvelijoista ja tiedusteli, mitä se oli.27. Tämä selitti: 'Veljesi tuli kotiin, ja isäsi teurastutti syötetyn vasikan, kun sai hänet terveenä takaisin'.28. Poika vihastui eikä tahtonut mennä sisälle. Mutta hänen isänsä tuli ulos ja suostutteli häntä.29. Hän vastasi isälleen: 'Niin monta vuotta minä olen palvellut sinua enkä ole milloinkaan laiminlyönyt sinun käskyäsi. Sinä et kuitenkaan ole koskaan antanut minulle vohlaakaan pitääkseni iloa ystävieni kanssa.30. Mutta kun tämä sinun poikasi tuli, tuhlattuaan sinun omaisuutesi porttojen kanssa, niin hänelle sinä teurastit syötetyn vasikan'.31. Isä vastasi hänelle: 'Poikani, sinä olet aina minun luonani, ja kaikki, mikä on minun omaani, on sinun.32. Mutta pitihän nyt riemuita ja iloita, sillä tämä sinun veljesi oli kuollut mutta virkosi eloon, hän oli kadoksissa mutta on löytynyt'."