Naahum
3 LUKU
Niiniven hävityksen kuvaus jatkuu
1. Voi verivelkojen kaupunkia, joka on täpötäynnä valhetta ja riistosaalista. Ryöstäminen ei taukoa!
2. Kuule! Ruoskat läiskyvät, pyörät ryskyvät, hevoset kiitävät, vaunut hyppivät,
3. ratsut ryntäävät pystyyn, miekat välkkyvät, keihäät säihkyvät. Paljon kaatuneita, läjittäin ruumiita, raatoja loppumattomasti! Heidän raatoihinsa lankeillaan.
4. Kaikki tämä tapahtuu porton suuren haureuden tähden, tuon ihanan sulottaren, ovelan velhottaren, joka myi kansakuntia haureudellaan, sukukuntia velhouksillaan.
5. Minä käyn sinun kimppuusi, sanoo Herra Sebaot, nostan sinun liepeesi kasvojesi yli ja näytän kansakunnille sinun alastomuutesi, valtakunnille sinun häpeäsi.
6. Minä viskaan likaa sinun päällesi, häpäisen sinut ja panen sinut julkinähtäväksi.
7. Kaikki, jotka näkevät sinut, kaikkoavat sinusta kauas ja sanovat: "Hävitetty on Niinive! Kuka sitä surkuttelisi, mistä minä etsisin sinulle lohduttajia?"
8. Oletko sinä parempi, kuin oli Noo-Ammon1, joka istui hallitsijana virtojen ääressä, vetten ympäröimänä, jolla oli joki varustuksena ja virta muurina?
9. Sen väkevyytenä oli Kuus ja egyptiläiset, joilla ei ollut määrää. Auttajinasi olivat Puut ja libyalaiset.
10. Sekin meni pakkosiirtolaisuuteen, vankeuteen. Senkin pienet lapset murskattiin kaikkien katujen kulmissa, sen ylhäisistä heitettiin arpaa, ja kaikki sen suurmiehet pantiin kahleisiin.
11. Myös sinä [Niinive] olet juopuva ja vaipuva pimeyteen. Sinäkin olet etsivä suojaa vihamiehen uhatessa.
12. Kaikki sinun varustuksesi ovat viikunapuita, joissa on varhaisviikunoita: jos niitä pudistellaan, ne putoavat syöjän suuhun.
13. Sotaväkesi, mikä sinulla on, on naisia. Maasi portit ovat selkoselällään vihamiehillesi. Tuli kuluttaa sinun salpasi.
14. Ammenna itsellesi vettä piirityksen varalta, vahvista varustuksiasi, astu liejuun, polje savea, käy kiinni tiilimuottiin.
15. Siinä on tuli kuluttava sinut, miekka on tuhoava sinut. Se on syövä sinut kuin syöjäsirkat, vaikka lisääntyisit kuin syöjäsirkat, vaikka lisääntyisit heinäsirkkojen tavoin.
16. Sinä olet lisännyt kauppiaasi lukuisammiksi kuin taivaan tähdet: syöjäsirkat ryöstävät ja lentävät pois.
17. Sinulla on ennusmiehiä kuin heinäsirkkoja, kirjureita kuin sirkkaparvea, joka asettuu aidoille kylmänä päivänä. Kun aurinko on noussut, ne pakenevat, eikä kukaan tiedä paikkaa, missä ne ovat.
18. Sinun paimenesi, Assurin kuningas, ovat nukkuneet, sinun ylhäisesi jääneet liikkumattomiksi. Sinun väkesi on hajaantunut vuorille, eikä ole kokoajaa.
19. Auttamaton on sinun perikatosi, parantumaton sinun haavasi. Kaikki, jotka kuulevat sanoman sinusta, paukuttavat sinulle käsiään. Ketä ei olisi kohdannut sinun alituinen pahuutesi?