Nehemia
2 LUKU
Valtuutus järjestämään Jerusalemin oloja
1. Niisan-kuussa, Artahsastan hallituksen 20. vuotena1, kun viini oli hänen edessään, minä otin viinin ja annoin sen kuninkaalle. Kun en ollut aiemmin ollut hänen edessään murheellisena,
2. kuningas kysyi minulta: "Minkä tähden olet niin murheellisen näköinen? Et kai ole sairas? Sinulla on varmaan jokin sydämen suru." Minä pelästyin kovin
3. ja sanoin kuninkaalle: "Eläköön kuningas ainiaan. Kuinka en olisi murheellisen näköinen, kun se kaupunki, jossa ovat isieni haudat, on autio ja sen portit tulella poltetut?"
4. Kuningas kysyi minulta: "Mitä siis pyydät?" Minä rukoilin taivaan Jumalaa
5. ja sanoin kuninkaalle: "Jos kuningas näkee hyväksi ja jos olet mielistynyt palvelijaasi, lähetä minut Juudaan, siihen kaupunkiin, jossa ovat isieni haudat, rakentamaan sitä."
6. Kuningattaren istuessa hänen vieressään kuningas kysyi minulta: "Kuinka kauan matkasi kestäisi, ja milloin voisit palata?" Kun kuningas näki hyväksi lähettää minut, minä ilmoitin hänelle määrätyn ajan.
7. Minä sanoin kuninkaalle: "Jos kuningas näkee hyväksi, annettakoon mukaani kirjeet Eufratvirran tuonpuoleisen maan käskynhaltijoille, että he sallivat minun kulkea sen kautta perille Juudaan asti,
8. samoin kirje Aasafille, kuninkaan puiston vartijalle, että hän antaa minulle hirsiä temppelirakennuksen portteja sekä kaupungin muureja varten ja sitä taloa varten, johon menen asumaan." Kuningas myönsi minulle sen, koska Jumalani hyvä käsi oli päälläni.
9. Saavuttuani Eufratvirran tämänpuoleisen maan käskynhaltijain luo minä annoin heille kuninkaan kirjeet. Kuningas oli lähettänyt minun kanssani sotapäälliköitä ja ratsumiehiä.
10. Mutta kun hooronilainen Sanballat ja ammonilainen virkamies Tobia kuulivat tästä, he pahastuivat kovin siitä, että oli tullut joku, joka harrasti israelilaisten parasta.
11. Tultuani Jerusalemiin ja oltuani siellä kolme päivää
12. minä nousin yöllä, ja kanssani oli muutamia miehiä. En ilmoittanut kenellekään, mitä Jumalani oli pannut sydämelleni ja määrännyt tehtäväksi Jerusalemille. Minulla ei ollut mukanani muuta juhtaakaan kuin se, jolla ratsastin.
13. Lähtien yöllä Laaksoportista kohti Lohikäärmelähdettä ja Lantaporttia minä tarkastelin Jerusalemin maahanrevittyjä muureja ja poltettuja portteja.
14. Minä kuljin eteenpäin Lähdeportille ja Kuninkaanlammikolle. Siellä juhdalla, jonka selässä istuin, ei ollut tilaa päästä eteenpäin.
15. Mennen yöllä laaksoa pitkin ylöspäin minä tarkastelin muuria. Sitten minä palasin Laaksoportin kautta kaupunkiin.
16. Johtomiehet eivät tienneet, mihin olin mennyt ja mitä tehnyt. En näet ollut vielä ilmoittanut aikeistani kenellekään, en juutalaisille, en papeille, ylimyksille, johtomiehille enkä muille, joiden oli oltava mukana siinä työssä.
17. Nyt minä sanoin heille: "Te näette, missä kurjuudessa me olemme, kun Jerusalem on autio ja sen portit tulella poltetut. Tulkaa, rakentakaamme uudestaan Jerusalemin muuri, ettemme enää olisi häväistyksen alaisia."
18. Minä kerroin heille, kuinka Jumalani hyvä käsi oli ollut päälläni, ja myös mitä kuningas oli minulle sanonut. Niin he sanoivat: "Nouskaamme ja rakentakaamme." He saivat rohkeuden käydä käsiksi tähän hyvään työhön.
19. Kun hooronilainen Sanballat, ammonilainen virkamies Tobia ja arabialainen Gesem sen kuulivat, he pilkkasivat meitä, osoittivat meille halveksumistaan ja sanoivat: "Mitä te oikein olette tekemässä? Kapinoitteko te kuningasta vastaan?"
20. Minä vastasin heille: "Taivaan Jumala on antava meille menestystä, ja me, hänen palvelijansa, nousemme ja rakennamme. Mutta teillä ei ole mitään osuutta eikä oikeutta Jerusalemiin, eikä teistä jää tänne muistoa."